Muhkea myssy

Olen koko syksyn kutonut pelkkiä villasukkia ja ne alkoivat tulemaan korvista ulos. Sain kuin sainkin ennen joulua valmiiksi mun urakkani ja jaettua ne työtiimilleni. Menihän siinä oma aikansa ja tällä hetkellä tuntuu, että ei enää koskaan. Toisaalta, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...

No, koska olen villasukkia täynnä niin ajattelin tehdä jotain itsellekin, edes joskus. Ostin silloin Karnaluksissa käydessä ihanan paksua merinovillasekoite-lankaa ja uudet, kätevät kaapelipuikot. Miksi kätevät? Koska niihin voi vaihtaa kaapelin pituutta ja puikkokokoa kätevästi.

Olin jo pitkää ihastellut Nurjia Silmukoita-blogin Hello Yellow-pipoa.Ohje täällä klik. Halusin itselle saman ja jostain kumman syystä en saanut tätä pipoa aikaiseksi yhtään aiemmin. Nythän on vielä sopivasti oikeat kelitkin käyttää pipoa, tai sitten ei. Jännityksellä jäämme odottamaan, tuleeko tänä talvena yhtään sellaista päivää että ihanan muhkeaa pipoa pääsee käyttämään.

Lavastettu tilanne "kylmyydestä"

Yksisarvisia joka puolella

Yksisarvisten teko on aina yhtä kivaa, voi luvan kanssa heittäytyä ja käyttää mielikuvitusta sekä ostaa glitterlankaa. 

Näitä tuli tehtyä useampi kappale joululahjaksi siskon likoille ja molemmille kummitytöille. 

Ideahan näihin lähti töissä, luppoaikana oli aika miettiä joululahjoja. En kauheasti tykkää antaa valmiita kaupasta ostettuja lahjoja, vaan tehdä itse. Ja tiesin näiden kaikkien tyttöjen tykkäävän 

A) sateenkaariväreistä

B) glitteristä

C) yksisarvisista

Töissä työkaverit leikkasivat tai sahasivat, mitä näitä nyt on, mulle vanerista sapluunan mukaan yksisarvisen pään. Ja itse sitten spreijasin valkoiseksi ja sarven kuparin väriseksi. Näistä tuli aika ihania!

Joulukortti tehdas

Tänä vuonna mun joulukorttitehdas aloitti toimintansa myöhässä. Aivan kuten viime vuonnakin ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Ensi vuonna pidetään yt:n ja hommataan uusi työntekijä korttitehtaaseen, jotta kortit valmistuisivat ajoissa. 

Korttien idea löytyy Facebookista tai jostain muusta sosiaalisesta mediasta, kuten monena edellisinä vuosina. Tänä vuonna käsityövillityksenä tai - trendinä on ollut makramee.

Kortteja oli kiva askarella, koska materiaalit löytyivät kotoa ja lähimetsistä. Vaikka mulla on oma kiva ompelu- ja harrasteluhuone, niin silti oli kiva istua keittiössä ja askarrella siinä. Pystyin samalla valmistaa joulun ensimmäisen riisipuurosatsin ja keitellä glögiä. Monta asiaa kerralla, kätevää. 

Mikä parasta näissä korteissa on, tämän voi hyötykäyttää ja laittaa esimerkiksi joulukuuseen roikkumaan. 

Koruja ja Karnaluksia

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa käymään Karnaluksissa ja voi sitä tavaran määrää mitä kaikkea siellä oli myynnissä! Haluan tuon ja tuon, sitten tarvitsen tämän ja tuon tuolta... 

Kyllähän mua varoiteltiin, että sitä ensimmäisellä kerralla saatta hullaantua ja haluta kaiken.  Ja voi kyllä, allekirjoitan niin tuon. Alkuun olin vaan että vau ja halusin hypistellä kaikkea mahdollista. Ihania juttuja kaikkialla. Onneksi ryhdistäydyin ja sain kuin sainkin ostoskoriini jotain järkevää, mm. puikkoja, korutarvikkeita ja lankaa, yllättäen. 

 Olin pitkään pyörinyt Pinteristissä ja sieltä tasaisesti tupsahtanut eteen tosi mageita nahkanauhakoruja ja päätin tekeväni tuollaiset. Sopivastikin tuo Karnaluksreissu antoin tähän mahdollisuuden

Kivoja koruja tuli ja mahtava reissu! 

Joulukalenteritonttu

Meillä töissä on joka vuosi joulukuussa joulukalenteri, johon jokainen tuo yhden lahjan ja sitä kautta myös saa itsekin lahjan.

Ideana on 24 lahjaa ja 24 saajaa, ja joka päivä avataan yksi luukku. Lahja saa olla maksimissaan viiden euron arvoinen.

Viime vuonna annoin lahjaksi lasipurkin, jossa oli pari tuikkua ja suolapussi sekä ohje suolalyhtyyn. Tänä vuonna samalla teemalla mennään, tuikkulyhty mutta eri twistillä. Tällä kertaa ei lahjan saajan tarvitse tehdä lyhtyä itse vaan olen tehnyt sen jo valmiiksi, tonttulyhty ledituikuilla.

Ostin muutama vuosi sitten Hauhon joulumarkkinoilta, Hawujoulusta, tälläisen lyhdyn ja käytin sitä mallina. Helppo ja kiva joulukoriste.

Tarvikkeet:

Kuumaliimapistooli (tai perusliimaa) 

Tekokarvaa palanen

Puuhelmi

Virkkuukoukku

Paksua lankaa

Kulkunen

Koristekiviä tms

Led tuikku

Lasipurkki

Leikkasin tekokarvasta purkin leveyden kokoisen palan ja liimasin purkin kylkeen, liimasin puuhelmen karvaan nenäksi. Virkkasin pylväille kartiomallisen tonttulakin ja lakin kärkeen kulkunen (kuten kuvasta näkyy, en vielä ole sitä kiinnittänyt). Tämän jälkeen kaadoin purkkiin koristekiviä ja laitoin tuikun palamaan. Tadaa, tonttulyhty on valmis!

Unisieppari 2.0

Jos joku multa kysyisi nyt, miten on syksy mennyt. Vastaus olisi melko simppeli, töitä ja villasukkia tehden. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.

Mutta hei! Teinpäs jotain muutakin. Muistin siskoni kysyneen kesällä, voisinko tehdä hänelle kaksi unisiepparia. Tottakai, toisen (klikklik) tein kesälomalla ja toisen sain tehtyä nyt loppuvuodesta. 

Kyllä, nyt jo.

Selkeästi ensimmäinen unisieppari oli harjoituskappale. Olihan se ihan hyvä, mutta ihan hyvä ei riitä. Tämä toinen oli sata kertaa parempi. Seikkailin lisää netin syövereissä etsimässä lisäapuja renkaan sisäosaan, koska ensimmäiseen en ollut tyytyväinen. En ehkä heti silloin tajunnut tekniikkaa, mutta nyt onnistui ja siitä tuli sellainen, mitä yritin tehdä kesällä. Nyt se näyttää siltä miltä kuuluukiin.

Laitoin siepparin hetkeksi odotteleen omaan makkariin, sängyn yläpuolelle. Nyt kun kävin viemässä sen siskolleni, huomaan makkarin kaipaavan jotain, seinä jäi yksinäiseksi. Eli mun on tehtävä vielä yksi unisieppari. Ehkäpä teen vähän erilaisemman kuin nämä kaksi ensimmäistä, kuka tietää.

Ja taas loppuvuosi jatkuu samalla tavalla kuin syksy. Lisää villasukkia mun projektiin (klikklik) tai pikemminkin urakkaan. 16 takana, 8 edessä. Loppu häämöttää!

Kanervahulluus

Syksy on mun lemppari vuodenaika, heti kesän ja kevään ja talven jälkeen Syksy on mukavaa aikaa, kun illat alkaa pimenemään ja voi laittaa lyhtyjä palamaan ja luonto pukeutuu parhaimpiinsa.

Itse tykkään paljon kanervista ja callunoista, niillä saa niin ihanasti syksyn myös omalle pihalle. Olisin varmasti jo edelliseen asuntoonkin niitä laittanut, mutta kerrostalossa tuli todella vähän oleskeltua parvekkeella ilmojen viilennyttyä. Mutta nyt on piha jota laittaa! Olen vieläkin ihan mehuissani siitä, että mulla on ikioma etu-ja takapiha, jonne voin laittaa lyhtyjä ja kausikukkasia. Eihän siitä ole kuin 10kk kun tähän asuntoon muuttimme

Voi olla, että jonkin asteinen kanervahulluus iski, kun niitä ostin kaupasta. Laitan niitä tuonne ja laitan niitä tänne, tonnekin voisi laittaa ja täällä niitä varmasti pitää olla... Jännityksellä jään odottamaan saanko ne kestämään samalla tavalla kuin kesällä samettiruusuhulluus. Eikä siitä sen enempää. Kuvat saa kertoa enemmän :)

Jämäsukkia jämälangasta

Hulluutta tuntuu olevan moneen lähtöön, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Sain jostain kumman syystä päähäni kutoa mun koko työtiimilleni villasukat. Ehkä helle lomalla pehmitti pään vähän turhankin hyvin. Tämä käsillä oleva syksy on näillä näkymin meidän tiimin viimeinen. Olen työskennellyt kauppakeskus Tripla hankkeen parissa turvallisuuspuolella ja yt kun avajaiset lähestyy ja hanke valmistuu niin luonnollisesti tiimi lähtee muille työmaille työskentelmään.

Olemme viimeiset kolme vuotta tehneet yhdessä töitä tiiviistu ja on kiva jättää kaikille joku muisto ja mikäs olisikaan tällaiselle käsityöhullulle paras idea kuin sukat. 

Meitä on noin 25 plus minä. Miehiä reippaasti enemmän kuin naisia, joten melko haasteellinen sukkaprojekti meneillään. Koot vaihtelevat 36-46.  Jos olisin ollut fiksu, olisin heti aloittanut isoimmista. Kun en ole fiksu, aloitin helpoimmista eli kaikista pienimmistä sukista. Nehän oli nopeat kutoa ja sitten vasta päätin, että seuraavat ovat koon 46 sukat. Pääsempä nopeammin eroon aikaavievimmistä sukista.

Pitkä urakka vielä edessä, 8 paria tehty ja 17 paria vielä jäljellä. Huh huh, tavoitteena saada valmiiksi ennen joulua.  Huhhuh, jos jotain positiivista, saan kulutettua paljon jämiä pois:)

Kalastusta kerrakseen

Ihanaa näin syksyn tullen palata muistelemaan kesälomaa. Tykkään mökillä ollessa käydä paljon vesillä ja vieressä on sellainen pikku lätäkkö kuin Päijänne. Tämäkään loma ei pettänyt ja kävimme useaan otteeseen, ihan vain ajelemassa ja aina varuilta otimme kalavermeet mukaan.

Toissa kesänä ostin itselleni oman virvelin, jolla opettelin kalastamaan. Rannassa polvia myöden vedessä ja heittelin menemään. Eihän siitä mitään saanut muuta kuin harjoittelua.

Tiesimme, että siinä lähistöllä on kiva pieni karikko mutta emme koskaan ole siinä kalastellut. Kas kumma, oli kyllä sellainen ahvenapaja että!  Elämäni ensimmäisen kerran sain virvelillä jotain ja se jotain on komeat ahvenet. Ja koko illan silloin kruunasi hauki, jonk myös sain! Vitsit mikä fiilis siitä tuli. Näin kun se nappasi kiinni. Isäntää huvitti kun huudahdin: mä sain hauen! Näitkö kun se nappas!

Syksyn vielä mennessä pidemmälle on kiva lähteä syyskalaan! 

Hurahtanut makrameen maailmaan

No oikeastihan tästä on jo aikaa kun sain valmiiksi mutta jostain kumman syystä en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. Mutta nyt, perjantain kunniaksi nostin jalat pöydälle ja päätin kirjoittaa makrameesta.

“Makramee tai makramee-solmeilu (engl.macramé) on käsityötekniikka, jossa solmuja käyttämällä saadaan aikaan koristeellisia nyörejä tai pintoja. Solmeilulla tehty tekstiili eroaa valmistustekniikaltaan kahdesta kankaiden päätyypistä, kudoksesta ja neuloksesta. (wikipedia)

Tällä hetkellä makramee eli solmeilu on nyt se juttu. Joka paikassa on erilaisia ohjeita ja kuvia ja vinkkejä. Myös eri aikakausilehdissä on juttuja trendikkäästä sisustuksesta ja mitä sieltä löytyykään: makramee tavalla tai toisella. Mikä myös tarkoittaa sitä, että mulla ei ollut vaihtoehtoa kuin tehdä oma makramee. Ja milloinkas muulloinkan se onnistuisi kuin kesälomalla (joka valitettavasti on hämärä muisto vain).

Ohje tähän mun makrameehen

Terassilla oli erittäin mukava istua ja solmeilla, varsinkin kun ei satanut ja sai katsella kivaa järvimaisemaa.

Tämä ei suinkaan jää viimeiseksi, vaikka tuossa virheitä onkin. En vieläkään osaa tehdä kaikkia solmuja oikein. Harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina, vai miten se nyt meneekään...

Loman loppuessa kotiin päästyäni samantien vein makrameeni sinne minne se kuuluikin.

Olin suunnitellut sen parvekkeen betoniseinää pehmentämään ja kyllä se van istuu kuin nenä päähän.