Pierusarvinen

 "Aika tavaran nauttii"

Vanha sananlasku, joka todellakin pitää paikkaansa. Omaan uskolliseen tapaani hilloan aina jotain tavaraa, oli se sitten lankaa, kangasta, ihan mitä vain, odottaen oikeaa hetkeä ja inspiraatiota. Niin myös tälläkin kertaa, mutta poikkeuksena suht lyhyen aikaa, vaan puoli vuotta. Sain siskoltani pipon, jossa oli yksisarvinen piereskelemässä sateenkaarikaasuja. Niin hieno kangas, että oli pakko itsekin tilata sellaista (esim täältä). Tarkoituksena oli tehdä itselle sellainen kiva "casual friday"-huppari tai paita. 

Ja tässä kohtaa on todettava, että paitahan on ollut valmiina jo parisen viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. On ollut olevinaan muuta tekemistä. 

Jepjep.

Tämä menee samaan kategoriaan kuin venyttely. Pitäisi tehdä mutta ei ole ikinä aikaa. Paskanmarjat, kyllä sitä aikaa on, jos sen osaisi välillä jäsennellä oikein.

No en koskaan tehnyt siitä itselleni hupparia, vaan päätinkin tehdä kummitytölleni synttärilahjaksi pitkän hupparin ja ne synttärit oli tammikuun puolessa välissä. Ohjettahan mulla ei ollut pitkään huppariin, tai no oli mutta aikuisen koossa. Jujunalta löytyi kiva ohje, Easter Bunny, mutta jätin korvat tekemättä. 

Koska kangas on suht värikäs ja mulla oli kolmea eri resorivaihtoehtoa: keltainen, koralli ja musta. Kysyin mielipidettä siskoltan: "Et varmana laita mitään muuta kuin mustaa resorin. Ei siihen sovi muu". Mitä mä tein?

Siskoani uhmaten, kielloista huolimatta, laitoin korallin värisen resorin ja lisäsin vielä keltaisen hupun vuoren. Toki kysyin kummitytöltä mielipidettä ja hän tykkäsi korallista. Onko silloin muuta vaihtoehtoa?

Jännitin hiukan tätä kuosia, tykkääköhän kummityttöni tästä. Onko liian nolo kuosi, vaikka itse tykkääkin. Jännitys oli turhaa, koska hän tykkäsi hupparista ja se on tärkeintä <3

Vallatonta väriloistoa

 Mä tässä yksi päivä mietin, että mitähän tekisin noista mun langoista. Olin ennen tätä mietintähetkeä tehnty inventaarion mun lankavarastoon ja todennut siellä olevan aivan järjetön määrä lankaa. Ja ennen kuin saan ostaa uusia, pitää ensin tuhota vanhoja pois. Kuinkas ollakaan, mainitsin tästä siskolleni ja hän sitten ehdotti villapaidan tekemistä. Sellaista samanlaista kuin tein muutama vuosi sitten hänen vanhemmalle likalleen, eli neiti näpsälle. Jes, sen mä teen! 

Tuumasta toimeen ja kutomaan. Koska tämä neiti näpsä tykkää paljon eri väreistä, mutta mitään mustaa, ruskeaa tai harmaata ei saanut olla, oli villiksen värivalinta melkosen helppo. Mulla oli punaista, oranssia, keltaista, vihreää, sinistä ja liilaa, siis yksi tasaraitainen villis kiitos!

Dropsin sivuilla eli täällä on paljon erilaisia ilmaisohjeita eri vahvuisille langoille. 

Sieltä etsin ohjeen, joka oli

A) helppo

B) kudottu ylhäältä alas

C) sopiva 7veljestä-paksuiselle langalle.

Ohjeeksi valikoitui Lillesand Jumper, ilman kuvioita tosin, koska tasaraitaa oli tulossa.. Kirjoitin vain erilliselle paperille, missä kohtaa pitää lisätä silmukoita, siirtää hihansuut apupuikolle ja missä kohtaa kavennetaan.  Helppoa kuin heinänteko.

Villis valmistui yllättävän nopsaan, ainoa odotus tuli kun loppui liila väri ja mun epäonnekseni kyseinen väri oli valikoimasta poistunut väri. Netti laulamaan ja etsimään lisää. Jes, Adlibriksellä löytyi, enkä tässä tilanteessa välittänyt oliko kerä samaa erää vai ei. Ihan sama, kunhan saan villiksen valmiiksi eikä tarvitse kikkailla. Kuten yleensä teen. Neiti näpsä on kuulemma tarkka sateenkaaren väreistä ja missä järjestyksessä ne ovat.

Paita valmistuttua ävin yhden ruokatunnin käyttämässä tehokkaasti koiran ulkoilutukseen ja villiksen valokuvaamiseen. Kuvat piti saada nyt eikä heti ja mielellään ulkona, lähimetsäkalliolla. Jos oikeasti olisin odottanut YHDEN päivän valokuvien ottamisesta, olisi saanut kuviin hienon värikkään villiksen pakkasauringossa. Nyt sain kuviin hienon värikkään villiksen pakkasessa.

Värit tulevat todella hienosti esille kun taustalla on ns. harmaa tausta, vaikka lumi on valkoista ja männyhavut vihreitä. Tykkään!

Yksi ruksi kässäbingoon. Suora bingorivi, täältä tullaan!

Bingo

Vuosi sitten kirjoitin uuden vuoden lupauksesta, jota en varmasti tule rikkomaan. Ja sitten nauroin.

Todellakin tulin rikkoneeksi tämän lupauksen ja todella rankalla kädellä. Enhän mä loppupeleissä opetellut kuin yhden uuden tekniikan viime vuonna. Toisaalta, yksi on enemmän kuin ei mitään. Muistin virkistämiseksi, mitä lupauksia 2020 menin tekemään.

Tänä vuonna, 2021, en tee mitään lupauksia, koska rehellisesti sanottuna en niitä tule pitämään kuitenkaan.  

Aion haastaa itseni tekemään käsilläni paljon monipuolisemmin kuin ennen. Vaikka tuntuukin, että teen jo nyt tosi paljon ja jos oikein ajattelee, niin teen kutomalla eniten. Joten tuo monipuolisuus on hyvä juttu ja ehkä teen niitä asioita, joista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Hyvänä esimerkkinä on tuo betoniaskartelu.

Viime aikoina on tuo bingon tekeminen ollut trendinä. Joku tehnyt valmiin pohjan, joka sitten on kiertänyt sosiaalisessa mediassa. Joulun allakin tein joulubingon, josta en voittanut mitään ja kässäbingon, josta sain yhden bingon.

Nyt tein oman kässäbingon ja toivon pääseväni huutamaan edes sen yhden bingon vuoden lopussa.

Näitä kuuluisia viimeisiä sanoja, onhan tässä koko vuosi aikaa. Yhtäkkiä onkin joulukuu ja sitä kysyy itseltään miten tässä näin kävi.

Ei muuta kuin bingoilemaan!