Pionihuppari

 Pioni - mun lempikukka.

Keltainen - mun lempiväri.

Jos nämä kaksi asiaa yhdistää, tulee ehkä maailman paras juttu.

 Ja koska nämä kaksi asiaa on jo yhdistetty, niin sain I-H-A-N-A-N hupparin itselleni. Löysin Nappinjalta (klik) ihanan keltaisen pionikankaan. Se oli ihan pakko saada justnytheti ja mieluummin eilen tilattua kotiin, koska näin jo silmissäni vision uudesta keväthupparista. 

Pähkäilin itsekseni, että teenkö korkeakauluksisen vai hupullisen hupparin? Valitsenko kokonaan uuden kaavan vai käytänkö jo olemassa olevia, hyväksi todettuja kaavoja? Sillä välin kun näitä mietin, niin annoin kankaan marinoitua hetken. Hetki on melkoisen häilyvä käsite. Joillekin se on minuutti, toisille päivä. Mulla yleensä hetki meinaa vähintään puolta vuotta :) 

Lopulta päädyin korkeakauluksiseen huppariin, koska olen sillä kaavalla onnistunut tekemään hyviä huppareita mm. kokokeltaisen hupparin, se ensimmäinen Long Weekend-huppari. Tämä malli on mun mielestä täydellinen, koska se on pitkä, siinä on korkea kaulus, siitä löytyy taskut ja se istuu hyvin päälle. 

  

Ohjeesta poiketen tein lyhyemmän hupparin. Kokeilin myös tällä kertaa tehdä helman ja hihansuut samasta kankaasta eli en käyttänyt resoria. No ihan vain siksi, että mulla oli väärän väristä resoria :)

Voi kuinka olenkaan tyytyväinen lopputulokseen! Olen käyttänyt tätä paitaa niin paljon, että oli jo pakko heittää se pesuun. 

Riddari

Ennen kuin uskalsin aloittaa Riddarin tekemisen, piti harjoitella jollain toisella ohjeella (siitä lisää täällä) ja sehän meni ihan vihkoon, koska 

a) siitä tuli liian iso vaikka tein mallitilkun

b) lanka ei ollut samanvahvuista kuin ohjeessa 

c) väritkin oli mitä satuin haalimaan

Silti, aivan ihana villapaita pidettäväksi ulkotakin sijasta. Ja muuten, se tuoksu, mikä siitä tulee, on ihana :)

No niin, se siitä ja sen pituudesta, mennään itse aiheeseen eli R-I-D-D-A-RI. Se villapaita, mitä kaikki on tehnyt viime vuoden aikana. 

Mä menin ja ostin itselleni Islantilaisia neuleita-kirjan tuossa alkuvuodesta, koska se riddari poltteli mua niin paljon ja oli tuonut vielä pienen mörön mukaansa. Enhän mä sellaista osaa tehdä, se on niin iso työ että epäonnistun  kuitenkin kuten edellisessäkin ja sitä ja tota ja ööö.  Vielä joku päivä mä sen teen ja se päivä koitti keväällä 2021!

Tälläkin kertaa tein mallitilkun ja valikoin sellaisen  langan, joka oli ohjeen mukaisen vahvuinen, jotta varmasti onnistuisin. En vielä kuitenkaan valinnut sitä Islantilaista lankaa, joka olisi ohjeen mukaan olla.Vaan langaksi valikoitui Drops Lima, 65% villaa ja 35%alpakkaa, mukavan pehmoinen lanka. Halusin riddaristani astetta räikeämmän kuin edellisestä paidasta ja väreiksi valikoitui petrooli, okra, vaaleanharmaa ja musta. 

Päätin, että teen S-kokoisen paidan, jos kuitenkin käy kuten edellisessäkin, että onnistun tekemään koon isomman kuin ohje sanoo. Tällä logiikalla pitäisi tulla  koko M. Miten kävi? Sain juuri sen kokoisen paidan kuin on ohjeessakin eli sain villapaidan koossa S. Hyvä minä!

Olen tätä paitaa pitänyt paljon, koska vielä on villapaitakelejä jäljellä. Mun piti mennä tuonne lähikalliolle ottamaan lavastettuja metsäreissukuvia, mutta jostain kumman syystä en ole jaksanut, ei ole huvittanut eikä mukamas ole ollut aikaa näin tehdä. Joten kotona otetut kuvat kertokoon loput puolestaan :)

ps. seuraava riddari on jo puikoilla :)

 

Jotain pientä

 Naapuriin syntyi helmikuun puolella pikkuinen tyttönen. Ja hänelle oli jotain kivaa tehdä. Täysin selkeää oli, että ainakin villasukat ja nimenomaan sillä junasukka-mallilla, koska se pysyy parhaiten jalassa. 

Koska pelkät sukat jää vähän tylsäksi, niin virkkasin kylkeen vielä jotain muuta. Mulla on laatikoiden kätköissä joskus satavuotta sitten ostettua Novitan puuvillalankaa, josta olen jo tehnyt yhtäsuntoista ja siltikin sitä on vielä monta kerää. Minäkö hampsteri, no ostin kun halvalla sain :D

Kuitenkin päätin näistä sitten virkata suloisen unipupun, johon ohje löytyy täältä. Alkuun mulla oli hankaluuksia tajuta, miten tuo tähti oikein tehdään. Purin ja tein ja taas vähän purin. Lopulta kun sain lampun syttymään, niin unipupu valmistui lähes itsetään. Itku meinasi tulla kun violetti lanka loppui kesken, ja vieläpä aika kriittisellä kohdalla. Ei olisi ollut montaa pylvästä jäljellä!

Viime kesänä tehdyistä norsuista jäi yksi odottamaan sitä oikeaa hetkeä lähteä seikkailulle ja nyt se hetki koitti :)

ps. norsun ohje täällä.