Kahdessa viikossa valmista

Isäntä pyysi, että tekisin hänelle villapaidan. Tottakai mä teen! 

Ensin valikoitiin lanka, Novitan Suomivilla, joka sattui olemaan hyvässä tarjouksessa Halosen hinta haloossa. Ostin sieltä 14kerää lankaa, sen pitäisi riittää. No eipä tuo riittänyt paitsi, että riitti sitten kuitenkin.

Lanka valittu, enää puuttuu malli. Novitan sivuilta pystyion valitsemaan tietylle langalle kaikki ohjeet ja sieltä tuli vastaan miesten topdown-paita. Tämä hyväksyttiin. Ei muuta kuin tikuttamaan paitaa valmiiksi.

Tähän mennessä kaikissa paidoissa, mitä olen tehnyt, on mennyt aikaa 1-3viikkoa. Joten lupailin rehvakkaasti, henkseleitä paukutellen, että kaksi viikkoa niin on valmista. HAHHAH, viisi viikkoa myöhemmin mulla oli hihat enää tekemättä. Silmukoiden määrä yllätti ja toki piti tehdä töitäkin aina välillä. On se kumma kun työt haittaa harrastamista.

No, viikkoa myöhemmin paita oli hihoineen valmis, JES VIHDOINKIN. Ei muuta kuin kokeilemaan, jotta pääsen viimeistelemään, päättelyt ja höyrytys ymsyms. Tähän mennessä mennyt aikaa jo 6 viikkoa.

Voi miljoona rumaa sanaa, paita oli liian iso?! Tässä kohtaa ei auttanut kuin lähteä purkamaan helma melkein kainaloon asti ja kutoa uudelleen se helma, vähemmillä silmuikoilla. 

Vähän käytin vähän raivoneulomista ja sain viikossa valmiiksi eli viikko 7 pyörähti.

Sovitus.

Ei vieläkään hyvä, jäi pussittamaan kainalo-tissiakselille. Saatoin kaventaa silmukoita väärin. Hohhojjaa, alkaa olemaan näitä harmaita hiuksia jo liikaa tämän paidan kanssa.

Nyt päätin paidan antaa marinoitua ja mietin, että mitä ihmettä mä tekisin sille ettei tarvitsisi purkaa kolmatta kertaa helmaa. 1,5 viikkoa annoin paidaan olla ja odottaa, jonka jälkeen päättelin hihansuut, kauluksen sekä helman. Tämän jälkeen upotin koko paidan haaleaan veteen kunnolla ja tasokuivasin tai annoin kuivua. Vähän kuosittelin sieltä täältä kosteana. Kolme päivää annoin kuivua ja vielä höyrytin kostean liinan läpi.

Mutta nyt, 9 viikkoa myöhemmin on yksi hieno villapaita valmiina kovaan käyttöön.

 

Kahdessa viikossa valmista, paskan marjat sanon mä.

Kaikki kerralla

Vaikka mulla on ollut hiljaiseloa tämän blogin päivittämisestä niin se ei tarkoita ettenkö olisi tehnyt mitään. Tässä viime aikoina vähän priorisoinnin kanssa ongelmia ja ajankäytön. En kyllä ymmärrä mihin tämä kaikki aika juoksee ettei mukamas kerkeä kirjoittelemaan. 

No periaatteessa työpäivän aikana voisi kirjoitella jollakin tauolla (tai no miksipä ei muulloinkin) ja sitten työpäivän päätteeksi ei huvittaisi konetta avata, vaikka tämä tekstin syöttäminen on satakertaa helpompaa koneella kuin näppäillä pikkuruudulle kännykkässä. 

Olen tässä pitkin loppuvuotta toden teolla ommellut, vanhan singerini kanssa ja uuden hussen kanssa. Jotenkin sitä innostuu entistä enemmän kun saa aikaiseksi aina vaan jotain parempaa ja onnistuu joka kerta paremmin.

Mennään itse asiaan, mitä kaikkea mä nyt sitten olen ommellut:

A) hupparin

B) hupparin

C) hupparin

D) leggarit

E) leggarit 

F) ribbipipo

H) ribbipipo

I) ribbipipo

Kuulostaa yksitoikkoiselta, kyllä mä muutakin olen ommellut:

J) Bonolle heijastin liivin 

K) Bonolle heijastin liivin

Nämä, jos mitkä tuotti ihan järkyttävän määrän harmaita hiuksia, koska singeri ei halunnut tehdä yhteistyötä ja sen takia meille tulikin lopullinen ero.

Tein mä vielä tämänkin:

L) trikoomekon(ja tämä sitten tuotti muutaman harmaan hiuksen lisää).

No viitsi vitsi!

Kyllä tuo lista pitää 100% varmasti paikkansa. Se, mitä oikeasti tein:

itselleni pitkän hupparimekon ja leggarit

 Molemmille kummitytöille hupparit

 ja toiselle leggarit ja toiselle trikoomekon.

 

Parit ribbipipot, yksi äitille, yksi siskolle ja yksi jollekin, en vielä tiedä kelle :) 

Bonolle kahdet heijastinliivit, koska isojen poikien liivejä ei löydy kaupasta. 

Näin kirjoitettuna ei kuulostakaan enää niin yksitoikkoiselta, kai tässä sitten on ollutkin kiireitä. Lisäksi olen myös kutonut pari paria säärystimiä ja isännälle villapaidan, JOKA TODELLAKIN TUOTTI HARMAITA HIUKSIA ja tuottaa edelleen, koska se ei vieläkään ole valmis. Siitä sitten myöhemmin, jos se koskaan valmistuu. Ikuisuusprojekti.

Halaustunikan tarinat osa 3

Koska aina hyvillä leffoilla on jatko-osa ja vielä paremmilla on jatko-osan jatko-osa. Näin myös halaustunikalla. Tällä kertaa jatko-osa sai pienen twistin: TASKUT. 

Olin tuossa marraskuun puolessa välissä äitin ja siskojeni kanssa käsityömessuilla ja siellä Ommelkuplalta äiti osti niin ihanan laivastonsininsen joustokollegen, jossa on vaaleanpunaisia ruusuja. Hän haluaa tästä samanlaisen halaustunikan kuin mulla oli siellä messuilla. Siitä sitten ompelemaan sellaista. Taskuilla.

No en ole ennen kaavoja soveltanut ja vähän aikaa jouduin miettimään, miten edetään. Ahaa elämys, otan mallia näistä muista huppareista, joita olen tehnyt. Long weekend saa toimia mallina ja ei muuta kun piirtämään taskut halaustunikaan.

Tunika valmistui suitsaitsukkelaan. Eräänlainen pikasurautus ettenkö sanoisi. 

PS. Tämä ommeltu vielä kun Singerin kanssa olimme yhdessä. Uutta konetta en vielä ole korkannut

Joskus hyvät jutut päättyvät eroon

7 vuoden suhde on tullut päätökseen. En enää jaksa enkä halua tapella sen kanssa yhtäkään  kertaa. Viime aikoina on meidän yhteiselo ollut yhtä ylämäkeä ja vaikka pidettiin reilun kuukauden asumusero keväällä, silti on aika lähteä eri teille.

Ai mistäkö mä puhun, no mun Singeristä tietenkin!  Singeri on palvellut mua viimeiset 7vuotta ihan ookoosti, mutta nyt se on alkanut temppuilemaan enkä ole pystynyt ilman hermojen kiristelyä ompelemaan. Lähinnä paksujen kankaiden kohdalla tapellut eniten, neuloja on mennyt poikki enemmän kuin laki sallii, useammin kuin kahdesti, ylälanka katkeaa ja menee sotkuun, neula juuttuu kiinni ja viimeisimpänä alalankapuolapaikka (mikä se nyt on) irtosi tuosta noin vaan. 

Kuinkas sattuikaan black friday osumaan juuri samaan aikaan, kun rupesimme tutkailemaan uutta konetta. On googlen hakukentät täytetty milloin milläkin hakusanoilla, siskoltani apuja  ja vinkkejä uuden koneen hankintaan kysellen sekä Facebookin Ompeluelämää-ryhmästä haettu vinkkejä myös.

Lopulta päädyin tilaamaan Husqvarnan viking emerald 118 ompelukoneen. Ja voi pojat, että odottavan aika voi olla pitkä. Viikon odottelun jälkeen tiemme kohtasivat. 

Voi tätä ilon ja onnen päivää! Nyt vaan kovaa ompelua.