Metsään mentiin niin että kolina kävi

Joskus meidän suhteen alussa, reilu kymmenen vuotta sitten, mä lupasin, että teen isännälle villatakin. Jälleen henkseleitä paukutellen, tottakai mä osaan, tämä mitään tähtitiedettä ole. Jep, nämä on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja.

Ja nyt tämän vuoden syksyn aikana mä sanoin, että nyt mä teen sulle sen villatakin.  Mun käsityö ammattitaitoni pistetään todelliselle koetukselle. Tein neuleen Novitan Isoveli-langasta, koska paksua lankaa, isot puikot jne, valmituu nopeammin. Ohjettahan mulla ei ollut, mutta sattumalta löysin Novitan sivuilta juurikin Isoveljelle olevan ohjeen neuletakkiin. Ei muuta kuin kutomaan ja tein hihoihin asti takkia. Koesovitus, josta sitten todetaan takin olevan vääränmallinnen.

Ei siinä muu auttanut kun purkaa koko tekele ja lähteä kutomaan uudestaan, mutta tällä kertaa mä tein täysin ilman ohjetta. Tein laskelmia, kirjoitin hieroglyfejä paperille, mittailin ja laskin. 

Päätin, että teen pyörönä ja steekkaan sen auki, eli kokeilen jotain aivan uutta. Täältä steekkaukseen ohjeistusta, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Periaatteessa kaikki meni niin kuin pitikin ja villatakki vihdoin valmistui ja oli aika leikata se auki. Asia, mitä en ollut koskaan tehnty ja jännitti niinkin paljon, että annoin  paidan olla valmiina marinoitumassa useamman viikon Eräänä iltana päätin, että tänään on se päivä, kun tämä leikataan auki.

Rumpujen pärinää, onko takki sopiva vai ei. Sovitus ja tässä kohtaa tuli miljoona rumaa sanaa, koska  takki on ISO. Mitä ihmettä mä nyt teen tän kanssa?! Pistin paidan pesukoneeseen 40 asteeseen pyörimään siinä toivossa, että kutistuisi. Kyllähän se kutistui, mutta ei riittävästi. Laitan sen marinoitumaan riittävän pitkäksi aikaa kaapin pohjalle ja mietin sen aikaa mitä tekisin, puran vai heitänkö vesilintua. Eli metsään mentiin niin, että kolina kävi. 

Tarkoituksella venytin tämän takin kirjoittamiseta, koska se nyt vaan on kova ärsytys ettei se onnistunut kuten halusin. En tiedä haluanko edes laittaa valmiista takista kuvaa :)

Koululainen tarvitsee repun

Mulla alkoi koulu taas syksyllä ja kun ei ollut valmiina kivaa reppua ja kaupasta en löytänyt sopivaa. 

Ja päähän sain loistoidean! Teen itse sellaisen. Tai no mä tein sen jo kolmisen viikkoa sitten ja kerran se on päässyt tosi toimiin eli kouluun. Töissähän mä olen sitä käyttänyt lähes joka päivä.

Mennään itse repun valmistamiseen, koska se on pitkä tarina tai pitkähkö. Ensin piti löytää se oikea malli ja ohje. Google laulamaan ja sieltä se oikea malli löytyi, mutta ei ohjetta. Turvauduin Facebookin ompeluelämää-ryhmän apuun ja sieltä selvisi mistä saan ohjeen.

Tottakai juuri tämän repun ohje oli maksullinen ja jossain lehdessä, jota myytiin tyyliin vuosi sitten. Mistä mä sen nyt repäsen. Haa! Kirjasto ja tarkemmin ottaen e-kirjasto ja sieltä e-lehtenä. Taas päästiin eteenpäin reppuprojektissa.

Toiseksi piti just nyt ja heti saada materiaalit, nauhat, lukot, vetskari jne että pääsen aloittamaan. Ja niitä sitten hamstrasin kolmesta eri paikasta.

Kolmanneksi piti löytää se oikea kangas, se mikä puhuttelee eniten. Eihän sitä mitä tahansa kangasta voi hyväksyä. Torista lopulta löysin Marimekon unikkokangasta, mikä puhutteli ja vaikka se ei ollut tukevaa, sain sen tukevoitua liimattavalla tukikankaalla. Vielä piti hakea vuorikangas ja canvas kangas Eurokankaasta.

Neljänneksi, en lopulta ymmärtänyt täysin ohjetta (kotiliesi käsityölehti, 05/2021) ja Facebookin ompeluelämää-ryhmän vinkki viitosena käytin apuna youtube-videota. 

Reppu valmistui suitsaitsukkelaan videon avustuksella ja sain sen heti syksyn toisena koulupäivänä selkään. Toimi oikein mainiosti. Ihana reppu tuli.

Siskonkaarnaneulepaita

Vihdoin ja viimein on villapaitakelit täällä! Ei sillä ettenkö tykkää kesästä ja lämpimistä keleistä, mutta syksyssä on sitä jotakin.

Onhan tämä pata oikeasti ollut valmiina jo pidemmän aikaa, mutta viikko sitten sain vasta viimeistelypesun tehtyä. Vielä kun oli lämmintä ja ulkona sai suht nopsaa kuivatettua.

Aloin neulomaan tätä kesälomalla ja väreiksi valikoituivat ne värit jotka sattui olemaan mukana mökillä. Vaikka valkoinen ei ole mun väri, koska olen koiran omistaja ja ne kaksi ei sovi toisilleen, niin silti tein valkoisen villapaidat. Oli tähän toinenkin syy, miksi valkoista oli 12 kerää mukana. Mulla oli suuret suunnitelmat kokeilla kasvivärjäystä. Arvatenkin en kokeillut, olikin liian työlästä hankkia sitä varten erilaisia nippelinappeliasioita ja yhtä sun toista. 

Elokuun  vaihduttua syyskuuksi tuntui, että ilmasto tsekkas kalenterista "jep, syksy on täällä, nyt sitä kylmää ilmaa". 

Ihastuin kesällä Neuloosisko Siskonpaita-malliin, jonka myös testineuloin. Päätin tehdä saman paidan, mutta kokeilla osaisiko soveltaa ja tehdä eri langalla ja puikkokoolla. Ja hyvinhän sen osasin. Ohjeesta poiketen lisäsin paitaan korkeankauluksen ja nappasin vielä lisääkin Villahullun Kaarnaneuleesta taitetun nauhakauluksen. 

Kyllä se kivalta tuntui pukea villapaita päälle ja mennä ulkoilemaa aamukuudelta.

Kesäloma näpertelyä

 Kesäloma tuli ja meni, ihan tosta noin vaan viuh!

Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen aina saanut pitää lomani yhtä soittoa, kaikki kerralla putkeen. Kuten tänäkin vuonna, neljä viikkoa olin lomalla ja nyt se on enää muisto vain :) Lomahan on ihan täydellistä aikaa tehdä vaikka ja mitä! Vähän niin kuin lupasin itselleni, että pidän taukoa villapaidoista ja kutomisesta ylipäänsä ja tehdä jotain muuta kivaa. No, kyllä se piti paikkaansa, ainakin osittain. 

Vuosi sitten kesälomalla aloitin solmeilemaan meidän yläkertaan uutta mattoa, ohjeena käytin Lankavan pilke-mattoa, mukamas piti olla sellainen nopea kesälomanäpertely ja vuodenhan se vei valmistuakseen. Otin sen silloin loman jälkeen mökiltä mukaani kotiin, jotta teen valmiiksi sitten kotona. Ja sitten mä heräsin tänä kesänä, että hetkinen, en ole vuoden aikana tehnyt sille yhtään mitään. Juuri ennen mökille lähtöä pakkasin puolikkaan maton laukkuun ja päätin, että nyt se valmistuu. Loma kuin loma, ei kai sillä väliä minkä vuoden lomalla.

Tähän jäin viime kesänä 

Siinä sitten aikani pähkäiltyä, että mihin ihmeeseen mä jäin tässä matossa, mikä on seuraava steppi. Sain kuin sainkin seuraavan solmun muisteltua ja aloin solmeilemaan mattoa loppuun. Tällä kertaa siihen ei mennytkään ihan niin kauaa, koska kuuntelin samalla äänikirjoja (Hautalehto-sarjaa, suosittelen!) ja jotenkin se siivitti valmistumisen nopeammaksi. Tai ainakin siltä se tuntui.

Olen huomannut, että yleensä kun teen jotain makramee-juttuja, se tapahtuu mökillä. Ja tuon maton valmistuttua olin päättänyt tekeväni lisää makramee-juttuja. Olinhan "luvannut" etten tee kutomisjuttuja, ainakaan paljoa. Näin mielessäni selkeän vision, että haluan jonkun kivan seinälle laitettavan, suht ison makrameen. 

Koska olen vielä amatilainen solmeilussa, tarvitsen aina selkeän ohjeen. Kuinka pitkät pätkät lankaa ja kuinka monta, mitä solmuja minnekin jne. Youtube on täynnä video-ohjeita ja valitse sieltä sitten kivoin, kun se on täynnä kivoja ohjeita. Valitsin helpohkon ohjeen (Ammattilaiset osaa katsoa pelkästä kuvasta ja sitten humps, makramee on valmis :D).

Huomasin heti alkuunsa, että 

a) mulla on liian paksu keppi

b) käytin liian paksua lankaa

Ja huomasin makrameen valmistuttua, että

a) liian paksu keppi ei haittaa, tuli näyttävä

b) paksusta langasta tuli kuin tulikin samanlainen kuin ohjeessa, vähän isompi vain

Seuraava makramee siintää jo mielessä, haluan kotiin makkarin seinällä sellaisen tumman sinisen, näyttävän makrameen. Pitää vaan lähteä sinne mökille, jossa saan aina inspiraation näille makramee-jutuille. Ja koska makramee-langat jäi tai jätin sinne :)

Ainiin, kyllä mä ihan lomaillakin osasin, sen mitä käsitöiltäni kerkesin. Ja ehkä, ihan vähän vaan aloitin uutta villapaitaa tekemään... ihan vähän... 

Siskonpaita

Tällä kertaa otsikko ei kerro koko totuutta. Tämä villapaita menee äitille eikä siskolle ja mallin nimi on Siskonpaita.

Olen viime aikoina seurannut erilaisia villapaitaohjeen tekijöitä sosiaalisessa mediassa ja yksi niistä on Neuloosisko. He olivat suunnitelleen uuden mallin ja heti kuvan nähtyäni oli än myyty, kun tämän ohje tulee Raverlyyn, ostan sen. Paidan malli puhutteli mua heti, jotenkin niin yksinkertaisen kaunis. Ei aina tarvitse olla kaikkea krumeluuria ollakseen kaunis.

Puolivahingossa huomasin heidän etsivän testineulojia kyseiselle mallille. Hep, olen vapaaehtoinen! Samantien viestiä, että olisin kiinnostunut testineulontaan vaikken sitä koska ole tehnytkään ja oikeastaan tiennyt mitä kaikkea se sisältää. Valikoiduin yhdeksi neulojaksi ja toiveen mukaan aikaa oli kesäkuun loppuun mennessä valmista.

Exceltaulukot esiin ja aikatauluttamaan! 15.6 hain langat ja 16.6 pääsin aloittamaan. Laskin, jos saan viikonlopun aikana hihat tehtyä, niin vartalo- ja kaarrokeosalle jää noin puolitoista viikkoa aikaa. Ei siis ongelmaa aikataulun suhteen, helppo homma.

No helpommin sanottu kuin tehty, juhannus osui just tälle testineulonta-ajankohdalle. Vaikka en olekaan mikään juhlija, silti juhannuksena tuli tehtyä kaikkea muuta kuin neulomista, esimerkiksi veneilyä ja kalastusta. Sain muuten elämäni ekan järvitaimenen.

Tiktak, aika juoksee ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, apua en ole vielä valmis. Puuttui vain loput. Syytän juhannusta tästä.

Onneksi kuitenki olin niinkin pitkällä, että puuttui vain pääntien lyhennetyt kerrokset ja päättely eli periaatteesa (ehkä) sain annettua aikatauluun mennessä palautteen ohjeesta. 

Ohje oli simppeli ja helppolukuinen. Sekä kerrankin oli lyhennetty kerrokset opastettu niin että minäkin tajusin ne. Siitä pitääkin laittaa viestiä suunnittelijoille, eli Neuloosiskolle. 

Bombertakki

Tuossa reilu puoli vuotta sitten, kässämessuilla Tampereella bongasin ihanan kankaan Ommelkuplan pisteellä, tai no äiti bongas. Hän halusi siitä itselleen tunikan. En sitten silloin itse raaskinut kyseistä kangasta ostaa. 

Tein äitille tunikan ja edelleen halusin samasta kankaasta itsellekin jotain, koska siinä oli sitä jotain. Harmitti, kun en sitä ostanut. Hyvin pian messujen jälkeen yritin tilata kangasta, loppuunmyyty. Harmitti vielä enemmän, laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi ilmoituspyynnön, kun taas saatavilla.

No vähän ennen joulua sain kangasta tilattua (wuhuu!), pesin sen ja laitoin kaappiin odottamaan inspiraatiota. Tiesin kuitenkin koko ajan mitä kankaasta teen.

Huhtikuun puolella leikkasin kankaan ja taas meni kaappiin odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Koulu ja työt vei huomiota muualle. Oli tenttejä muutamat (joista yhden uusin), töissä kiireitä ja mukamas villapaidat vei myös aikaa.

Tentit oli ohi, koulu päättyi keväältä, talviloma pukkas päälle, ei kerennyt tehtä takkia. Kesäkuun alussa mä aloin ompelemaan tätä takkia ja sitten iski tenkkapoo, miten ihmeessä vetskari tulee etusivukappaleen kanssa. Ei pysty jatkamaan. 

Vierähti noin viikko tuumaustaukoa kunnes yhtenä yönä välähti, haa näin se tehdään. Ja sen jälkeen se olikin suitsaitsurrur ja takki oli valmis. Enkä edes soittanut kertaakaan auttavaan puhelimeen eli siskolleni. Alan oppimaan näitä juttuja. Pakko se on myöntää, ei tämäkään vielä ole se täydellinen bombertakki mutta kelpaa esitellä kaikille. 

Blingblinghörselösalsamekko ja kellohame

Kesäkuu oli todellinen käsityökuukausi, sain aikaiseksi kivoja pikkujuttu ja ja ehkä vähän isompia juttuja myös.

Aloitetaan siitä isommasta, mutta silti siitä pienimmästä jutusta. Multa nimittäin kysyttiin, että olisiko mulla aikaa tehdä barbille mekko, kuvan kera tuli viesti. Sitä hetken tuumaillen, mitenkähän kuvan mekko on tehty ja samalla lähetinkin jo vastausta: tottakai mulla on aikaa.

Kaivelin lankakätköjäni ja sieltä bongasin ihanan pinkkivaaleanpunablingbling-langan. Jes tästä tehdään ja kuinkas sattuikaan, että löysin netin syövereistä kunnon hörselöhameen ohjeen. Ei muuta kuin virkkuukoukku sauhuumaan. 

Koska mulla ei ole, sattuneesta syystä, barbeja, jouduin työkaverilta lainaamaan. Pitihän se päästää sovittamaan ennenkuin lähetän mekon siskonlikalle. No okei, on mulla Ken tallessa muistojenlaatikossa mutta enhän mä sille sitä mekkoa voinut pukea. Sen barbin nimi on muuten Samuli, Edelmannin mukaan ristitty.

Tein toisenkin, sinisävyisen ja tämä oli puhtaasti oman mielen mukaan tehty, ei siis ohjetta olemassakaan. En kyllä osaisi tehdä toista samanlaista uudelleen.

Pyysin siskonlikalta kuvia barbin mekoista ja annetaan kuvien kertoa loput.

Norjalaisia neuleita

Mun viimeisimmät villapaidat, molemmat, olivat Norjalaisia villapaitoja. Miten nämä paidat eroavat niistä aikaisemmista paidoista, jotka kaikki ovat olleen Islantilaista neuleita. No ainakin suunnittelija on Norjalainen.

Ei vaan, yleensä islantilaisessa villapaidassa kuvio on paidan yläosassa eli kaarrokkeessa ja joskus myös hihansuissa sekä resorissa. Norjalaisessa puolestaan kuvio täyttää lähes koko paidan, kuten juuri neulomassani Alasuq-paidassa. Siinä se ero taitaa olla. Toki viisaampia vastauksia löytyy netin ihmeellisestä maailmasta.

Mennään itse aiheeseen, yllättäen kutomiini paitoihin. Nämä viimeisimmät olivat tosiaan Norjalaisia neuleita nimeltään Hopi ja Alasuq. Molemmat mallit olivat sellaisia, joita halusib kutoa, sillä kummassakin kuvio oli kaunis ja miten erilaiset paidat voi saada aikaiseksi samoista sävyistä. 

Kummassakin paidassa käytin haihtuva lankaa, Plötylopia. Aivan jäätävä lanka neuloa, katkeaa älyttömän herkästi. Hopin neuloin yksinkertaisesta ja Alasuqin kaksi kertaisesta plötylopista. Toinen on ohut ja toinen paksu. Miten yllättävää! 

"lupasin", että puikot menee kesäksi tauolle ja jatkan sitten taas syksyllä. Joo ja sitten mä nauroin päälle tosi makeasti. Niinhän sitä luulisi. Ihan vahingossa menin ja tilasin omaan villapaitaan langat, koska vahinkojahan sattuu.

Heti kun saan valokuvia Hopista ja Alasuqista tositoimista, laitan niitä tänne. Ainakin sen tiedän, että Alasuq lähtee Islantiin juhannuksen tienoilla. Ai että!

Kahdesti siiveniskuja

Olin saanut Siiveniskuja-paidan valmiiksi ja lähetettyä paidan ystävälleni pitämään talven tuulet ja tuiskeet loitolla. Ei mennyt kauaa kun hänen tyttärensä ja minun kummityttöni laittoi viestiä, että saisiko hänkin oman villapaidan.

Tottahan toki, kaikki muu tässä kohtaa sivuun ja paitaa tekemään. Pyyntö oli niinkin yksinkertainen, piti olla samanlainen kuin äitillä mutta eri värinen. Ja väri joko punainen tai viininpunainen.

Tuumasta toimeen ja lankoja tilaamaan. Onneksi lankoja oli saatavilla juuri niissä sävyissä, joissa näin valmiin paidan jo sieluni silmin. Halusin tehdä paidasta vahvasti punasävyisen ja valitsin viininpunainen kaveriksi vaaleanpunaisen, fuksian ja valkoisen tasapainottamaan ja korostamaan punaisia. 

Tässä paidassa oli kyllä pienen pieni mutta. Ja se mutta oli: kyseinen paita oli ainoastaan aikuisten koossa tarjolla. En omasta mielestä vielä ole niin ammattilainen näiden kutomisjutteni kanssa, niin silti lähdin tekemään tätä paitaa lasten koossa. Haasteet on tehty voitettavaksi.

1. Etsi lasten villapaita, jossa käytetty lettlopi-lankaa. Check.

2. Katso, onko siinä oikea koko, jonka tarvitset. Check.

3. Tsekkaa kuvio, onko lähellä 16s-jaollinen, jotta voit sitä käyttää. Puolicheck. Oli 8s- jaollinen.

Käytin apuna Islantilaista neuleita-kirjaa ja sieltä mallina Verur-paitaa, sillä se oli riittävän lähellä sitä mitä hain lopputuloksesta.  

Hihat ja miehusta tehty ja pääsin siihen paidan parhaimpaan osioon. Eli kaarrokkeeseen. Kerkesin noin 10kerrosta tehdä kunnes tajusin, että mun kuvio tosiaan on 16-jaollinen ja olen tehnyt koko ajan 8-jaollisella. Mun matikalla mulla oli joko 8s liian vähän tai liian paljon. 

Ai, että mä inhoon purkamista yli kaiken. Mitä mä teen tässä kohtaa, pitäisi saada jommin kummin, lisätä tai vähentää 8s. Ei kai sitä kukaan huomaa jos mä vaan lisää sen 8silmukkaa. Ei, hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään. Kai aidon käsityön leima on virheet, joita ei korjata. Ja sitä paitsi, paita on valmiina niin hieno ettei pikkuvirheet sitä pilaa. Olen tyytyväinen, että osasin soveltaa ja sain kuin sainkin valmiin paidan. Ja kuvista päätellen kummityttökin oli tyytyväinen.

Uhkailu, kiristys ja lahjonta

Pyysin työkaveriani tekemään mulle yhden asian. Kauniisti pyytäen en saanut häntä tekemään sitä. Kokeillaan uhkailua ja kiristystä. Ei tuottanut toivottua tulosta. Mitä mä nyt keksin?! 

 LAHJONTA!

Se toimii aina.

Ehdotin hänelle, että hän tekee mulle sen mitä pyydän ja hän saa vastapalveluksi villasukat. Eikä ihan mitä tahansa sukkia vaan Star Wars-sukat.

Mulle itsellenihän tämä ei ollut iso homma, koska teen kuitekinkin koko ajan käsilläni jotain. Milloin on villapaita puikoilla, milloin sukat ja milloin ompelen jotain. 

Näiden sukkien kuviointia mietin jonkin aikaa ja seikkailin netissä etsien milloin milläkin hakusanalla. Ja yhtäkkiä vastaan tuli magee Darth Wader kuvio. Pahasti oli liian iso kuvio, jotta sen saisi tehtyä jalkapöytään. 

Koska tykkäsin kovasti siitä kuviosta ja se oli se mitä niihin sukkiin tulee, pakko oli miettiä se paras ratkaisu. Ratkaisuksi sain idean laittaa kuvion puoliksi ja toinen puoli vasempaan jalkaan ja toinen puoli oikeaan jalkaan. Kun jalat laittaa yhteen, saa kokonaisen kuvion.

Aika täydellistä ettenkö sanois ja tykkäsi saajakin. Mulle tehtiin se asia mitä pyysin ja toinen sai villasukat siitä kiitokseksi. 

Harmi vaan, että ko. juttu pitää tehdä 12kk välein, mä pääsin helpolla.

Molemmat voitettiin, mä vähän enemmän!