Smaug

Joskus vuonna 2018 mun kaveri kysy multa, tekisikö hänelle Smaug-sukat. Mitäpä muutakaan mä vastaisin kuin, että tottakai mä teen!

Reilu kolmisen vuotta mä onnistuin joko välttelemään lahjakkaasti niiden tekoa tai mä unohdin koko asian. Veikkaampa ensimmäistä vaihtoehtoa. Kyllä mä välttelin niiden tekoa. 

Ensinnäkin, mulla ei ollut ohjetta sukkiin saatavilla. Ainoastaan lapsiin. Toisaalta, se on helppo muuntaa. Toisekseen, mua ei sitten huvittanutkaan.

 Aloitin niiden kutomisen viime syksynä. Sain kudottua toisen parin melkein valmiiksi ja tajusin että siitä tulee kilometrin mittainen, ei todellakaan sopiva 39 jalkaan. Purin ja vaihdoin puikkokokoa. Ja kas kummaa, se jäi siihen ufo-tilaan useammaksi kuukaudeksi. Jälleen.

Vuoden vaihteen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt ne pitää saada valmiiksi. Heti villapaidan ja kaiken muun jälkeen. Välttelin taas.

Tiesin ettei niissä kauaa mene kunhan saan vaan aloitettu. Sain työkaverin villiksen valmiiksi ja nyt se Smaugit on saatava valmiiksi. 

Lupaus on lupaus ja melkein neljä vuotta myöhemmin sukat on valmiina! Viikossa ne sitten valmistui. Ajatella, jos oisin tehnyt heti, ne olisi olleet valmiina jo useamman viikon.

Vuoden ensimmäinen ja vuoden sisällä 9.

Aika tarkalleen vuosi sitten aloitin tekemään villapaitaa, sillain varovasti kokeillen lasten koossa. Aikuisten koossa en todellakaan uskalla, ainakaan vielä.

Kuten jo otsikkokin sen kertoo, vuoden ensimmäinen valmis ja vuoden sisällä 9. villapaita! Huhhuh, toisaalta hirvittää missä vauhdissa näitä on tehnyt ja toisaalta ei. Jotkut tekee tuplat tai jopa triplat vuodessa. No onneksi tämä ei ole nopeuskilpailu. 

Oikeastihan kokeilin ensimmäisen kerran aikuisten kokoista villapaitaa kutoa jo keväällä 2020, mutta se oli tuhoon tuomittu yritys ja kuoppasin tämän ajatuksen. No se siitä ja sen pituudesta, koska se paita on edelleen purettuna nätisti omille pikku kerilleen odottamassa sitä oikeaa hetkeä.

Villapaitojen teossa olen oppinut todella paljon erilaisia uusia tekniikoita, mallitilkun teon, kirjoineuleen paremmin, kiinnittämään huomioita lankadominanssiin enemmän. Kaikkea kivaa ja paljon on vielä opittavaa edessä. Tärkeintä tässä on se, että uskalsin aloittaa ja loppua ei näy.

No mutta, mennään tähän viimeisimpää villapaitaan. Tämä paita on menossa mun työkaverille, jolle vuosi sitten lupasin sellaisen tehdä. Koska hän ei kuulemma tästä talvesta selviä ilman islantilaistyyppistä villapaitaa.  Viime syksynä mietimme mallia ja värejä sekä mistä langasta tekisin.  

Malliksi valikoitui Norrbottenströjan ja ihan täysin ohjeen mukaisilla väreillä ja langalla. Eli pääsin tällä kertaa kutomaan islantilaisen lampaan villalangasta, Lettlopista. Vaikka olinkin tämän paidan jo kertaalleen tehnyt, niin silti otin hiukan lisähaastetta tähän, Tein ohjeesta poiketen alhaalta ylös. Ihan vain siksi, että tykkään tehdä paidan niin päin.

Kun paidan tekee alhaalta ylös, tuntuu kuin paita valmistuisi paljon joutuisammin ja jouhevammin. Ehkäpä se viimeinen osio takia, eli kaarroke jossa tapahtuu koko ajan jotain ja pystyy laskemaan montako kerrosta vielä. 

Pahinta tässä on se, että ei millään malttaisi päästää käsistään kun tekisi mieli kutoa vielä yhden kerroksen, ja vielä yksi, ehkä vielä yksi... 

Enempiä kirjoittelematta paidasta, annetaan kuvien puhua puolestaa. Tämä on niin ihana, että melkein salaa toivon ettei työkaveri sitä huolikaan ja saan pitää sen itselläni :)