Siskonpaita

Tällä kertaa otsikko ei kerro koko totuutta. Tämä villapaita menee äitille eikä siskolle ja mallin nimi on Siskonpaita.

Olen viime aikoina seurannut erilaisia villapaitaohjeen tekijöitä sosiaalisessa mediassa ja yksi niistä on Neuloosisko. He olivat suunnitelleen uuden mallin ja heti kuvan nähtyäni oli än myyty, kun tämän ohje tulee Raverlyyn, ostan sen. Paidan malli puhutteli mua heti, jotenkin niin yksinkertaisen kaunis. Ei aina tarvitse olla kaikkea krumeluuria ollakseen kaunis.

Puolivahingossa huomasin heidän etsivän testineulojia kyseiselle mallille. Hep, olen vapaaehtoinen! Samantien viestiä, että olisin kiinnostunut testineulontaan vaikken sitä koska ole tehnytkään ja oikeastaan tiennyt mitä kaikkea se sisältää. Valikoiduin yhdeksi neulojaksi ja toiveen mukaan aikaa oli kesäkuun loppuun mennessä valmista.

Exceltaulukot esiin ja aikatauluttamaan! 15.6 hain langat ja 16.6 pääsin aloittamaan. Laskin, jos saan viikonlopun aikana hihat tehtyä, niin vartalo- ja kaarrokeosalle jää noin puolitoista viikkoa aikaa. Ei siis ongelmaa aikataulun suhteen, helppo homma.

No helpommin sanottu kuin tehty, juhannus osui just tälle testineulonta-ajankohdalle. Vaikka en olekaan mikään juhlija, silti juhannuksena tuli tehtyä kaikkea muuta kuin neulomista, esimerkiksi veneilyä ja kalastusta. Sain muuten elämäni ekan järvitaimenen.

Tiktak, aika juoksee ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, apua en ole vielä valmis. Puuttui vain loput. Syytän juhannusta tästä.

Onneksi kuitenki olin niinkin pitkällä, että puuttui vain pääntien lyhennetyt kerrokset ja päättely eli periaatteesa (ehkä) sain annettua aikatauluun mennessä palautteen ohjeesta. 

Ohje oli simppeli ja helppolukuinen. Sekä kerrankin oli lyhennetty kerrokset opastettu niin että minäkin tajusin ne. Siitä pitääkin laittaa viestiä suunnittelijoille, eli Neuloosiskolle. 

Bombertakki

Tuossa reilu puoli vuotta sitten, kässämessuilla Tampereella bongasin ihanan kankaan Ommelkuplan pisteellä, tai no äiti bongas. Hän halusi siitä itselleen tunikan. En sitten silloin itse raaskinut kyseistä kangasta ostaa. 

Tein äitille tunikan ja edelleen halusin samasta kankaasta itsellekin jotain, koska siinä oli sitä jotain. Harmitti, kun en sitä ostanut. Hyvin pian messujen jälkeen yritin tilata kangasta, loppuunmyyty. Harmitti vielä enemmän, laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi ilmoituspyynnön, kun taas saatavilla.

No vähän ennen joulua sain kangasta tilattua (wuhuu!), pesin sen ja laitoin kaappiin odottamaan inspiraatiota. Tiesin kuitenkin koko ajan mitä kankaasta teen.

Huhtikuun puolella leikkasin kankaan ja taas meni kaappiin odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Koulu ja työt vei huomiota muualle. Oli tenttejä muutamat (joista yhden uusin), töissä kiireitä ja mukamas villapaidat vei myös aikaa.

Tentit oli ohi, koulu päättyi keväältä, talviloma pukkas päälle, ei kerennyt tehtä takkia. Kesäkuun alussa mä aloin ompelemaan tätä takkia ja sitten iski tenkkapoo, miten ihmeessä vetskari tulee etusivukappaleen kanssa. Ei pysty jatkamaan. 

Vierähti noin viikko tuumaustaukoa kunnes yhtenä yönä välähti, haa näin se tehdään. Ja sen jälkeen se olikin suitsaitsurrur ja takki oli valmis. Enkä edes soittanut kertaakaan auttavaan puhelimeen eli siskolleni. Alan oppimaan näitä juttuja. Pakko se on myöntää, ei tämäkään vielä ole se täydellinen bombertakki mutta kelpaa esitellä kaikille. 

Blingblinghörselösalsamekko ja kellohame

Kesäkuu oli todellinen käsityökuukausi, sain aikaiseksi kivoja pikkujuttu ja ja ehkä vähän isompia juttuja myös.

Aloitetaan siitä isommasta, mutta silti siitä pienimmästä jutusta. Multa nimittäin kysyttiin, että olisiko mulla aikaa tehdä barbille mekko, kuvan kera tuli viesti. Sitä hetken tuumaillen, mitenkähän kuvan mekko on tehty ja samalla lähetinkin jo vastausta: tottakai mulla on aikaa.

Kaivelin lankakätköjäni ja sieltä bongasin ihanan pinkkivaaleanpunablingbling-langan. Jes tästä tehdään ja kuinkas sattuikaan, että löysin netin syövereistä kunnon hörselöhameen ohjeen. Ei muuta kuin virkkuukoukku sauhuumaan. 

Koska mulla ei ole, sattuneesta syystä, barbeja, jouduin työkaverilta lainaamaan. Pitihän se päästää sovittamaan ennenkuin lähetän mekon siskonlikalle. No okei, on mulla Ken tallessa muistojenlaatikossa mutta enhän mä sille sitä mekkoa voinut pukea. Sen barbin nimi on muuten Samuli, Edelmannin mukaan ristitty.

Tein toisenkin, sinisävyisen ja tämä oli puhtaasti oman mielen mukaan tehty, ei siis ohjetta olemassakaan. En kyllä osaisi tehdä toista samanlaista uudelleen.

Pyysin siskonlikalta kuvia barbin mekoista ja annetaan kuvien kertoa loput.