Tein äitille tunikan ja edelleen halusin samasta kankaasta itsellekin jotain, koska siinä oli sitä jotain. Harmitti, kun en sitä ostanut. Hyvin pian messujen jälkeen yritin tilata kangasta, loppuunmyyty. Harmitti vielä enemmän, laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi ilmoituspyynnön, kun taas saatavilla.
No vähän ennen joulua sain kangasta tilattua (wuhuu!), pesin sen ja laitoin kaappiin odottamaan inspiraatiota. Tiesin kuitenkin koko ajan mitä kankaasta teen.
Huhtikuun puolella leikkasin kankaan ja taas meni kaappiin odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Koulu ja työt vei huomiota muualle. Oli tenttejä muutamat (joista yhden uusin), töissä kiireitä ja mukamas villapaidat vei myös aikaa.
Tentit oli ohi, koulu päättyi keväältä, talviloma pukkas päälle, ei kerennyt tehtä takkia. Kesäkuun alussa mä aloin ompelemaan tätä takkia ja sitten iski tenkkapoo, miten ihmeessä vetskari tulee etusivukappaleen kanssa. Ei pysty jatkamaan.
Vierähti noin viikko tuumaustaukoa kunnes yhtenä yönä välähti, haa näin se tehdään. Ja sen jälkeen se olikin suitsaitsurrur ja takki oli valmis. Enkä edes soittanut kertaakaan auttavaan puhelimeen eli siskolleni. Alan oppimaan näitä juttuja. Pakko se on myöntää, ei tämäkään vielä ole se täydellinen bombertakki mutta kelpaa esitellä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti