Joskus meidän suhteen alussa, reilu kymmenen vuotta sitten, mä lupasin, että teen isännälle villatakin. Jälleen henkseleitä paukutellen, tottakai mä osaan, tämä mitään tähtitiedettä ole. Jep, nämä on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja.
Ja nyt tämän vuoden syksyn aikana mä sanoin, että nyt mä teen sulle sen villatakin. Mun käsityö ammattitaitoni pistetään todelliselle koetukselle. Tein neuleen Novitan Isoveli-langasta, koska paksua lankaa, isot puikot jne, valmituu nopeammin. Ohjettahan mulla ei ollut, mutta sattumalta löysin Novitan sivuilta juurikin Isoveljelle olevan ohjeen neuletakkiin. Ei muuta kuin kutomaan ja tein hihoihin asti takkia. Koesovitus, josta sitten todetaan takin olevan vääränmallinnen.
Ei siinä muu auttanut kun purkaa koko tekele ja lähteä kutomaan uudestaan, mutta tällä kertaa mä tein täysin ilman ohjetta. Tein laskelmia, kirjoitin hieroglyfejä paperille, mittailin ja laskin.
Periaatteessa kaikki meni niin kuin pitikin ja villatakki vihdoin valmistui ja oli aika leikata se auki. Asia, mitä en ollut koskaan tehnty ja jännitti niinkin paljon, että annoin paidan olla valmiina marinoitumassa useamman viikon Eräänä iltana päätin, että tänään on se päivä, kun tämä leikataan auki.
Rumpujen pärinää, onko takki sopiva vai ei. Sovitus ja tässä kohtaa tuli miljoona rumaa sanaa, koska takki on ISO. Mitä ihmettä mä nyt teen tän kanssa?! Pistin paidan pesukoneeseen 40 asteeseen pyörimään siinä toivossa, että kutistuisi. Kyllähän se kutistui, mutta ei riittävästi. Laitan sen marinoitumaan riittävän pitkäksi aikaa kaapin pohjalle ja mietin sen aikaa mitä tekisin, puran vai heitänkö vesilintua. Eli metsään mentiin niin, että kolina kävi.
Tarkoituksella venytin tämän takin kirjoittamiseta, koska se nyt vaan on kova ärsytys ettei se onnistunut kuten halusin. En tiedä haluanko edes laittaa valmiista takista kuvaa :)
