Koevedokset

Kolmas kerta todensanoo.

Harjoitus tekee mestarin.

Ja mitä näitä nyt on kertomaan, että aina kannattaa kokeilla ja harjoitella ennen varsinaista työtä.

Sain päähäni, että kesäksi haluan uuden kesämekon, jossa on olkapäät paljaana ja frillaa joko yläosassa tai alaosassa tai jopa molemmat. Sekä värin pitää olla poltettu oranssi. Kankaan ostin kankaita.comista, löysin ihanan terrakotan värisen pellava-viskoosin ja kaavana käytin Minttu-mekon kaavaa.

Mutta kuten todettua, kerrankin tein harjoituskappaleen ennen kuin lähden  leikkaamaan ja ompelemaan tätä kangasta. Ja syykin siihen oli melko yksinkertainen: kangas ei jousta, mekosta ei saa tulla makkara nakin kuoressa sekä ohjeen mukaan mittailin itseäni ja totesin "oikean" koon olevan joko 42 tai 44.

Rohkeana kuitenkin päätin piirtää koon 40 kaavat ja kokeilla sillä, tuleeko pieni, iso vai sopiva.

Tyylilleni uskollisena kaivoin kaapin kätköistä hyvin laskeutuvan, joustamattoman ja kunnolla marinoidun  kankaan, jolla lähteä kokeilemaan kaavaa. 

Valmiiksi saatuani totesin, että pikkusiskoni sai uuden kesämekon. Mekosta ehkä tuli hiukan iso ja itselleni liian pitkä, koska olen sataviiskyt sulkahattu päässä. Ja ei, ei jaksa lyhentää tai kaventaa. Teen uuden kokeilukappaleen. 

Tällä kertaa ompelun koekappale numero 2 isovanhempien pussilakanasta, jonka äiti valitsi. Toisin sanoen tämä mekko menee äitille. 

Nyt siis viisastuneena jätin saumavarat pois eli tein pikkasen pienemmän, mutta en pituutta ottanut pois ollenkaan. Tästä tuli oikein hyvä, mutta itselleni edelleen liian pitkä. Äitillehän tämä oli tulossa muutenkin ja hän on mua reilusti päätä pidempi.

Kolmannen ja sen täydellisen version mekosta ompelen mökillä lomani aikana, sillä ensimmäiselle viikolle on luvattu sadetta ja mikäs on kivempaa kuin ommella.

Siitä sitten lisää myöhemmin...