Suomuneule

Se on aina yhtä ihanaa tehdä villapaita itselle mieluisilla väreillä. Tein ystäväni kanssa vaihtokauppaa, hän antoi minulle Neuloosiskon kirjan (ja vieläpä omistuskirjoituksella!) ja minä tein hänelle villapaidan. 

Win-win sanon minä. Ja sitä paitsi, paitaa aloitetellessa oli syksy vasta alkamassa ja sehän tarkoittaa punaviiniä ja kudontaa. Mikäs sen parempaa aikaa viettää pimeneviä iltoja.

Ohjeen mukaan paita olisi pitänyt kutoa Lettlopista. Paita haluttiin kuitenkin ns. sisäpaitana ja siihen olikin mielessä heti sopiva lanka. Drops Air-lanka on ihanan pehmoinen ja höyhenenkevyt. Mukava pitää päällä eikä pitäisi kutittaa. Niin no, jos on oikeinoikein herkkä niin kaikki kutittaa. Värivalikoima airissa on herkku ja tällä kertaa väreiksi valikoitui lähes ohjeen mukaiset värit: riikinkukko, merenvihreä ja vaalea beige. 

Koska tiedän kokemuksesta, että tämä Air-lanka hiukan venyy käytössä, tein vartalo-osan S-kokoisena ja ennen hihojen yhdistämistä ja kaarroketta täsmäsin silmukat M-kokoiseksi. 

Kaarrokkeen kudoin nurinkurin, jotta sain langanjuoksu riittävän löysiksi tai riittävän kireiksi. Omalla tavallaan tämä on myös jännittävää kutoa näin päin, pysyy itselläkin jännitysmomentti hereillä koko ajan. Sitähän ei näe valmista kuviota, kuin vasta siinä vaiheessa kun sen kääntää oikein päin.

Täytyy sanoa, että tästä paidasta tuli aivan täydellinen paita. Olisin voinut ihan hyvin pitää sen itselläni ja äitikin olisi sen halunnut. Mun ystävällä on hyvä maku :) 

Paidan malli: Suomuneule

Suunnittelija: Neuloosisko

Lanka: Drops Air

Puikot: 3,5mm ja 4,5mm

Pätkis

Sain tuossa alkukesästä tietää, että sukuun tulee uusia ihmisiä ja nyt oli se paras hetki tehdä villahaalari tälle uudelle tulokkaalle. 

Olen tätä pätkis-haalaria pitkään kuolannut, että olisi niin kiva tehdä, ensimmäisen kerran silloin kun oli pätkis-haalaribuumi. Sitten hautasin ajatuksen, pidemmäksi ajaksi kuin vain hetkeksi. 

Nyt se hetki sitten koitti ja ei muuta kuin näpertämään. Hetken aikaa meni miettiessä, että miten ihmeessä tästä saa kaksivärisen ilman turhia kikkailuja. Netin syövereistä löytyi useampi vinkki erilaisista blogeista, miten tehdä ja mikä on se ”paras” ohje. Löytyikin kaksikin ohjetta, Dropsin ohje ja Novitan ohje. Näistä kahdesta valitsin tuon dropsin ohjeen, sillä se näytti kivemmalta ja siinä oli lahkeet.

Haalari valmistui nopeasti, parissa viikossa. Jätin viimeistelyt viime tippaan, haalari oli ollut valmiina lähes kuukauden ja viimeisenä iltanana ennen vauvakutsuja näpersin valmiiksi. Illalla vielä kymmenen aikaan silmukoin Pätkis-tekstin ja napit ompelin paikoilleen.

Jos sitä viime tippaa ei olisi, niin paljon jäisi tekemättä.

Käyttäjä tälle haalarille on vielä muutaman päivän matkalla, mutta hänen puolestaan talvi saa tulla. Hän on valmis.