Kuten jo viime toukokuussa kirjoittelin, näitä Hiiop-haalareita on vaan niin kiva tehdä. Viime vuoden puolella sain tehdä niitä useammakin. Keväällä kolme, elokuussa yhden, syyslokakuun taitteessa kahdet ja sitte joulukuussa surautin vielä yhden. Ja joka kerta olen aina vaan parempi ja parempi tekemään niitä.
Loppukesästä tein meidän työmaan työmaapäällikön elokuussa syntyneelle pojalle haalarin . Kovasti koitin kaivaa poikavärejä kangasvarastoistani. Taisin siinä onnistua, vaikka kaapissa lähes 100% on tyttömäisiä kankaita. Keltaista kangasta en tässä kohtaa säästelly, leikkasin kylmästi tuon tiikerikuvion kohdalta, oli se keskellä kangasta tai ei. En halunnut siitä noita lintusia tai kukkasia liikaa.
Syksyllä teinkin jo kokoa isompaa haalaria kummitytölle. Löysin kesällä Kimmiltä aivan ihanan sydänkuplakuvioisen joustokollegen sekä tuon mauven-sävyisen tikkikollarin.
Huomaan yhden toistuvan tekijän näissä haalareissa, jostain kumman syystä jokaisessa haalarissa on tuo käsityömerkki aina vinossa. Mä en tajua, miten onnistun siinä joka ikinen kerta, vaikka kuinka katson sen suoraan. Sinänsä se ei haitaa, onpahan varma käsityöleima näissä haalareissa.
Mullahan on vaan kaavat leikkattuna kokoihin 56 ja 74. Pitänee varata kirjastosta SK-lehti isommille kooille. Jos joku vaikka haluaisi isomman hiiop-haalarin. Vinkvink...








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti