Olen tässä kuluneen kahden vuoden aikana kutonut enemmän kuin tarpeeksi villapaitoja ja nyt paita numero 18 on ihan minulle itselleni. Siis tein aikuisten oikeesti minulle itselleni paidan.
M-I-N-U-L-LE!
Viime keväänä tein vihreän Alasuq polarin ja jo silloin päätin, että teen vielä itselleni saman paidan. Vaikka paidan tekeminen ei ole mikään pikakudontakilpailusuoritus, tämä paita valmistui ihan silmissä. Pari viikkoa vierähti hujahtamalla ja paita oli valmis, koska se kudottiin paksuilla puikoilla ja paksulla langalla.
Langaksi valikoitui islantilainen lanka, Istex Alafosslopi, täysin ohjeen mukaan ja samalla myös ensikosketus itsellä kyseiseen lankaan. Kävin marraskuussa äitin kanssa käsityömessuilla Tampereella ja sieltä ostin langat paitaan. Olin jo pitkään miettinyt, että haluan paidan pääväriksi tumman ja sujuvasti muut värit valikoituivat suoraan Linkan ohjeen mukaan.
Se oli pari viikkoa ja paita oli valmis, koska se kudottiin paksuilla puikoilla ja paksulla langalla. Joulukuun puolessa välissä aloitin ja jouluaattona päättelin viimeiset langat. Tämän jälkeen tuli vielä loppupesu ja siitä sitten kovaa käyttöä, JOS olisi ollut kelejä käyttää.
Olihan niitä muutama välipäivien aikana, mutta sen jälkeen alkoikin vesikelit enkä päässyt ottamaan kuvia ulkona. Nyt menneenä viikonloppuna oli pikkupakkanen eli täydellinen villapaitakeli ja saatiin otettua äitin kanssa valokuvia.
ulkoiluttamassa villapaitoja (ja koiria)
Mielessä siintää jo ajatus, että seuraavaksi pitää tehdä Bonolle oma Alasuq-paita ja sitten voidaan yhdessä kulkea mätsimätsi-paidoissa. Ensin kyllä pitää saada valmiiksi siskon Unikkoneule (joka on "valmis", mutta aina mukamas unohdan ottaa mukaani kun menen käymään...)
Vuosi 2022 meni heilahtamalla ohi ja kirjoitin ihan liian vähän tänne, tunnen piston sydämessäni siitä. On mulla siihen selkeä syykin, vaikka selitys yleensä pahentaa asiaa.
Aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa tammikuussa, piti käydä töissä ja piti siihen päälle vielä harrastaakin sekä Bonon kanssa touhuaminenkin oli tärkeää puuhaa. Silti sain jostain kumman syystä tehtyä valtavan määrän käsitöitä. Osasta toki muistin ja kerkesin kirjoitella tänne, mutta nyt korjataan tilanne ja tässä tulee kaikki mitä tein syksyn aikana. Saldona oli yhdet säärystimet, kolmet villasukat, kaksi pipoa, yksi mekko, kolme pantaa ja kahdet lapaset. Ei paha :)
Nuo merinovilla-setit tehty tällä ohjeella. Ostin sen tuossa vuosi sitten ja nyt jo tein siitä pipon ja pannan.
Kokeilin myös huovutettuja lapasiakin tehdä, käytin tähän Istexin hahtuvalankaa, Plötulopia. Ohjenuorana käytin Punomon ohjetta, muutoin tein kyllä oman pään kautta. Ja niistä tuli passelit. Ainoa ongelma, mitä näissä oli, niin värit tökki todella paljon eikä nämä valmistuneet joutuisaan. Yleensä lapaset ovat sellainen välityö, jotka kutoo parissa illassa.
Perussukkaa jämälangoista
Laurit- sukkien ohje täällä, värejä vaihtamalla saa aikaan eri näköisiä versioita,
JonSukkien säärystimet
Vuoden 2023 alussa päätin, että YRITÄN kirjoittaa tänne joka viikko jonkun pävityksen. Mikä tarkoittaa sitä, että pitää tehdä niitä kivoja nopeita välipalajuttuja eikä pelkkiä villapaitoja, vaikka toki niitäkin tulen edelleen tekemään. Niitähän ei koskaan voi olla liikaa. Eletään jo viikkoa kaksi enkä ole kirjoittanut kuin kerran tänä vuonna tänne, hah, siinä meni se "lupaus".
Joskus meidän suhteen alussa, reilu kymmenen vuotta sitten, mä lupasin, että teen isännälle villatakin. Jälleen henkseleitä paukutellen, tottakai mä osaan, tämä mitään tähtitiedettä ole. Jep, nämä on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja.
Ja nyt tämän vuoden syksyn aikana mä sanoin, että nyt mä teen sulle sen villatakin. Mun käsityö ammattitaitoni pistetään todelliselle koetukselle. Tein neuleen Novitan Isoveli-langasta, koska paksua lankaa, isot puikot jne, valmituu nopeammin. Ohjettahan mulla ei ollut, mutta sattumalta löysin Novitan sivuilta juurikin Isoveljelle olevan ohjeen neuletakkiin. Ei muuta kuin kutomaan ja tein hihoihin asti takkia. Koesovitus, josta sitten todetaan takin olevan vääränmallinnen.
Ei siinä muu auttanut kun purkaa koko tekele ja lähteä kutomaan uudestaan, mutta tällä kertaa mä tein täysin ilman ohjetta. Tein laskelmia, kirjoitin hieroglyfejä paperille, mittailin ja laskin.
Päätin, että teen pyörönä ja steekkaan sen auki, eli kokeilen jotain aivan uutta. Täältä steekkaukseen ohjeistusta, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Periaatteessa kaikki meni niin kuin pitikin ja villatakki vihdoin valmistui ja oli aika leikata se auki. Asia, mitä en ollut koskaan tehnty ja jännitti niinkin paljon, että annoin paidan olla valmiina marinoitumassa useamman viikon Eräänä iltana päätin, että tänään on se päivä, kun tämä leikataan auki.
Rumpujen pärinää, onko takki sopiva vai ei. Sovitus ja tässä kohtaa tuli miljoona rumaa sanaa, koska takki on ISO. Mitä ihmettä mä nyt teen tän kanssa?! Pistin paidan pesukoneeseen 40 asteeseen pyörimään siinä toivossa, että kutistuisi. Kyllähän se kutistui, mutta ei riittävästi. Laitan sen marinoitumaan riittävän pitkäksi aikaa kaapin pohjalle ja mietin sen aikaa mitä tekisin, puran vai heitänkö vesilintua. Eli metsään mentiin niin, että kolina kävi.
Tarkoituksella venytin tämän takin kirjoittamiseta, koska se nyt vaan on kova ärsytys ettei se onnistunut kuten halusin. En tiedä haluanko edes laittaa valmiista takista kuvaa :)
Mulla alkoi koulu taas syksyllä ja kun ei ollut valmiina kivaa reppua ja kaupasta en löytänyt sopivaa.
Ja päähän sain loistoidean! Teen itse sellaisen. Tai no mä tein sen jo kolmisen viikkoa sitten ja kerran se on päässyt tosi toimiin eli kouluun. Töissähän mä olen sitä käyttänyt lähes joka päivä.
Mennään itse repun valmistamiseen, koska se on pitkä tarina tai pitkähkö. Ensin piti löytää se oikea malli ja ohje. Google laulamaan ja sieltä se oikea malli löytyi, mutta ei ohjetta. Turvauduin Facebookin ompeluelämää-ryhmän apuun ja sieltä selvisi mistä saan ohjeen.
Tottakai juuri tämän repun ohje oli maksullinen ja jossain lehdessä, jota myytiin tyyliin vuosi sitten. Mistä mä sen nyt repäsen. Haa! Kirjasto ja tarkemmin ottaen e-kirjasto ja sieltä e-lehtenä. Taas päästiin eteenpäin reppuprojektissa.
Toiseksi piti just nyt ja heti saada materiaalit, nauhat, lukot, vetskari jne että pääsen aloittamaan. Ja niitä sitten hamstrasin kolmesta eri paikasta.
Kolmanneksi piti löytää se oikea kangas, se mikä puhuttelee eniten. Eihän sitä mitä tahansa kangasta voi hyväksyä. Torista lopulta löysin Marimekon unikkokangasta, mikä puhutteli ja vaikka se ei ollut tukevaa, sain sen tukevoitua liimattavalla tukikankaalla. Vielä piti hakea vuorikangas ja canvas kangas Eurokankaasta.
Neljänneksi, en lopulta ymmärtänyt täysin ohjetta (kotiliesi käsityölehti, 05/2021) ja Facebookin ompeluelämää-ryhmän vinkki viitosena käytin apuna youtube-videota.
Reppu valmistui suitsaitsukkelaan videon avustuksella ja sain sen heti syksyn toisena koulupäivänä selkään. Toimi oikein mainiosti. Ihana reppu tuli.
Vihdoin ja viimein on villapaitakelit täällä! Ei sillä ettenkö tykkää kesästä ja lämpimistä keleistä, mutta syksyssä on sitä jotakin.
Onhan tämä pata oikeasti ollut valmiina jo pidemmän aikaa, mutta viikko sitten sain vasta viimeistelypesun tehtyä. Vielä kun oli lämmintä ja ulkona sai suht nopsaa kuivatettua.
Aloin neulomaan tätä kesälomalla ja väreiksi valikoituivat ne värit jotka sattui olemaan mukana mökillä. Vaikka valkoinen ei ole mun väri, koska olen koiran omistaja ja ne kaksi ei sovi toisilleen, niin silti tein valkoisen villapaidat. Oli tähän toinenkin syy, miksi valkoista oli 12 kerää mukana. Mulla oli suuret suunnitelmat kokeilla kasvivärjäystä. Arvatenkin en kokeillut, olikin liian työlästä hankkia sitä varten erilaisia nippelinappeliasioita ja yhtä sun toista.
Elokuun vaihduttua syyskuuksi tuntui, että ilmasto tsekkas kalenterista "jep, syksy on täällä, nyt sitä kylmää ilmaa".
Ihastuin kesällä Neuloosisko Siskonpaita-malliin, jonka myös testineuloin. Päätin tehdä saman paidan, mutta kokeilla osaisiko soveltaa ja tehdä eri langalla ja puikkokoolla. Ja hyvinhän sen osasin. Ohjeesta poiketen lisäsin paitaan korkeankauluksen ja nappasin vielä lisääkin Villahullun Kaarnaneuleesta taitetun nauhakauluksen.
Kyllä se kivalta tuntui pukea villapaita päälle ja mennä ulkoilemaa aamukuudelta.
Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen aina saanut pitää lomani yhtä soittoa, kaikki kerralla putkeen. Kuten tänäkin vuonna, neljä viikkoa olin lomalla ja nyt se on enää muisto vain :) Lomahan on ihan täydellistä aikaa tehdä vaikka ja mitä! Vähän niin kuin lupasin itselleni, että pidän taukoa villapaidoista ja kutomisesta ylipäänsä ja tehdä jotain muuta kivaa. No, kyllä se piti paikkaansa, ainakin osittain.
Vuosi sitten kesälomalla aloitin solmeilemaan meidän yläkertaan uutta mattoa, ohjeena käytin Lankavan pilke-mattoa, mukamas piti olla sellainen nopea kesälomanäpertely ja vuodenhan se vei valmistuakseen. Otin sen silloin loman jälkeen mökiltä mukaani kotiin, jotta teen valmiiksi sitten kotona. Ja sitten mä heräsin tänä kesänä, että hetkinen, en ole vuoden aikana tehnyt sille yhtään mitään. Juuri ennen mökille lähtöä pakkasin puolikkaan maton laukkuun ja päätin, että nyt se valmistuu. Loma kuin loma, ei kai sillä väliä minkä vuoden lomalla.
Tähän jäin viime kesänä
Siinä sitten aikani pähkäiltyä, että mihin ihmeeseen mä jäin tässä matossa, mikä on seuraava steppi. Sain kuin sainkin seuraavan solmun muisteltua ja aloin solmeilemaan mattoa loppuun. Tällä kertaa siihen ei mennytkään ihan niin kauaa, koska kuuntelin samalla äänikirjoja (Hautalehto-sarjaa, suosittelen!) ja jotenkin se siivitti valmistumisen nopeammaksi. Tai ainakin siltä se tuntui.
Olen huomannut, että yleensä kun teen jotain makramee-juttuja, se tapahtuu mökillä. Ja tuon maton valmistuttua olin päättänyt tekeväni lisää makramee-juttuja. Olinhan "luvannut" etten tee kutomisjuttuja, ainakaan paljoa. Näin mielessäni selkeän vision, että haluan jonkun kivan seinälle laitettavan, suht ison makrameen.
Koska olen vielä amatilainen solmeilussa, tarvitsen aina selkeän ohjeen. Kuinka pitkät pätkät lankaa ja kuinka monta, mitä solmuja minnekin jne. Youtube on täynnä video-ohjeita ja valitse sieltä sitten kivoin, kun se on täynnä kivoja ohjeita. Valitsin helpohkon ohjeen(Ammattilaiset osaa katsoa pelkästä kuvasta ja sitten humps, makramee on valmis :D).
Huomasin heti alkuunsa, että
a) mulla on liian paksu keppi
b) käytin liian paksua lankaa
Ja huomasin makrameen valmistuttua, että
a) liian paksu keppi ei haittaa, tuli näyttävä
b) paksusta langasta tuli kuin tulikin samanlainen kuin ohjeessa, vähän isompi vain
Seuraava makramee siintää jo mielessä, haluan kotiin makkarin seinällä sellaisen tumman sinisen, näyttävän makrameen. Pitää vaan lähteä sinne mökille, jossa saan aina inspiraation näille makramee-jutuille. Ja koska makramee-langat jäi tai jätin sinne :)
Ainiin, kyllä mä ihan lomaillakin osasin, sen mitä käsitöiltäni kerkesin. Ja ehkä, ihan vähän vaan aloitin uutta villapaitaa tekemään... ihan vähän...
Tällä kertaa otsikko ei kerro koko totuutta. Tämä villapaita menee äitille eikä siskolle ja mallin nimi on Siskonpaita.
Olen viime aikoina seurannut erilaisia villapaitaohjeen tekijöitä sosiaalisessa mediassa ja yksi niistä on Neuloosisko. He olivat suunnitelleen uuden mallin ja heti kuvan nähtyäni oli än myyty, kun tämän ohje tulee Raverlyyn, ostan sen. Paidan malli puhutteli mua heti, jotenkin niin yksinkertaisen kaunis. Ei aina tarvitse olla kaikkea krumeluuria ollakseen kaunis.
Puolivahingossa huomasin heidän etsivän testineulojia kyseiselle mallille. Hep, olen vapaaehtoinen! Samantien viestiä, että olisin kiinnostunut testineulontaan vaikken sitä koska ole tehnytkään ja oikeastaan tiennyt mitä kaikkea se sisältää. Valikoiduin yhdeksi neulojaksi ja toiveen mukaan aikaa oli kesäkuun loppuun mennessä valmista.
Exceltaulukot esiin ja aikatauluttamaan! 15.6 hain langat ja 16.6 pääsin aloittamaan. Laskin, jos saan viikonlopun aikana hihat tehtyä, niin vartalo- ja kaarrokeosalle jää noin puolitoista viikkoa aikaa. Ei siis ongelmaa aikataulun suhteen, helppo homma.
No helpommin sanottu kuin tehty, juhannus osui just tälle testineulonta-ajankohdalle. Vaikka en olekaan mikään juhlija, silti juhannuksena tuli tehtyä kaikkea muuta kuin neulomista, esimerkiksi veneilyä ja kalastusta. Sain muuten elämäni ekan järvitaimenen.
Tiktak, aika juoksee ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, apua en ole vielä valmis. Puuttui vain loput. Syytän juhannusta tästä.
Onneksi kuitenki olin niinkin pitkällä, että puuttui vain pääntien lyhennetyt kerrokset ja päättely eli periaatteesa (ehkä) sain annettua aikatauluun mennessä palautteen ohjeesta.
Ohje oli simppeli ja helppolukuinen. Sekä kerrankin oli lyhennetty kerrokset opastettu niin että minäkin tajusin ne. Siitä pitääkin laittaa viestiä suunnittelijoille, eli Neuloosiskolle.
