Matoaka

Reilu kaksi vuotta ja paita numero 20 on syntynyt, Matoaka nimeltään. Pakko tunnustaa etten edes loppupesua tai viimeistelyä tehnyt kun piti jo saada päälle. Jotenkin vain tuntui siltä, että haluan esitellä paidan just nyt heti ja mielellään eilen.

Tämä paita ei syntytkään samaan tahtiin kuin muut aiemmat paidat, tähän mennessä paitoihin on yleensä mennyt 2-3 viikkoa ja tätä paitaa tein pitkälle toista kuukautta. Mutta itse paidan esivalmistelu alkoi noin vuosi sitten, kun tilasin langat Kankaisilta ja jo tuttuun tapaan marinoin niitä kaapissa pitkään. Se oikea hetki tehdä tämä paita oli vasta tänä keväänä.

Tämä paita kulki mukana koulussa ja oppitunneilla tein "niitä tylsiä" osuuksia. Olen huomannut, jos mulla on käsillä jotain tekemistä, keskityn paremmin opetettavaan aiheeseen (mikäli ei tarvitse käyttää konetta tai kirjoittaa muistiinpanoja). Muuten todella herkästi saattaa avautua sosiaalinen media tai iltapäivälehdet ja lopulta opetus menee harakoille. Kun kannan mukanani käsitöitä, voittaa kaikki, pääaisassa minä. 

Paras osuus näissä käsitöissä on se, että pitää saada otettua hyviä kuvia tänne blogiin sekä tietty Instagramiin (@lentsu2). Kuvia yleensä otan ihan omalla kännykällä ja joskus sen kyllä huomaa. Vielä toistaiseksi en ole ottanut järkkäriä käyttööni, ehkä joku päivä senkin opettelen. Voi olla, että näyttää ulkopuolisille hölmöltä ottaa kuvia itsestä kaukolaukasulla tai selfietikulla, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien kuvien eteen.

Kas tässä muutama eiliseltä lenkiltä:

Tuo reikä resorissa on muuten epäonnistunut peukalonreikä. Sitä voisi kutsua vaikka pikkurillireiäksi.

 Tiesitkö, että Pocahontasin alkuperäinen nimi oli Amonute tai Matoaka. No en minäkään, kunnes seikkailin netissä hakusanalla Matoaka. Nyt tiedetään molemmat.

Unikkoneule

Ihan ensimmäisenä on todettava, että tämä paidan tekeminen oli alkuun melkoista pakkopullaa ja tuntui ettei se valmistu ikinä. En varmaan ole tehnyt mitään paitaa näin kauaa kuin tein tätä paitaa. Isännän paita vetää kyllä vertoja tälle, mutta ei ollut niin paha.

No mikä tässä sitten mätti? 

A)Se oli se kuvio, kun sitä piti seurata todella tarkkaan. Käytännössä kuvion mallikerta oli aina yhden kerroksen mittainen eli et pystynyt vain toistamaan jotain tiettyä mallikertaa. 

B)Paidan aloitin kauluksesta eli ylhäältä alas. Tämä ei varsinaisesti ollut se paha osuus, vaan se etten ollut paidan valmistuttuaan tyytyväinen kaulukseen ja purkasin sen kerran. Se vasta olikin virhe, en suosittele purkamaan ns. väärään suuntaan, olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen ensimmäiseen. Tein toisenlaisen kauluksen ja sekin oli ihan kamala! Purkasin vielä kerran ja tein reilusti pienemmillä puikoilla sen ja nyt se oli välttävä. Pakko tunnustaa etten ollut vieläkään tyytyväinen.  

Aloitin paidan teon viime syksynä tilaamalla langat alesta, koska sain ne halvemmalla kuin normaalisti, luonnollisesti. Langat hillosin kaapissa jouluun asti ja välipäivinä aloitin tekemään paitaa ja teinkin kainaloihin asti.  Kas kummaa, sain jonkun kivemman "tarjouksen" eli tein kummitytölle villapaidan ja siihen vielä päälle lapaset sekä aloitin säärystimet, tein käytännössä mitä vaan millä pystyin välttelemään unikkoneuleen tekemistä. 

Oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä paita valmiiksi. Lupasin siskolleni, että saan sen valmiiksi Levin reissulle mukaan. Ja niin siinä sitten kävi, että sain sen valmiiksi reissulle! 

Päätin jo puolessa välissä paitaa etten enää tee toista unikkoneuletta. Ja viikko valmistumisen jälkeen mä jo suunnittelin uutta unikkopaitaa... ihan vaan koska mä voin ja tästä tuli ihan mielettömän hieno!

Ainomaija

Kyselin tuossa joulun alla varovaisesti kummitytöltä, että haluaako hän synttärilahjasi villapaidan ja sain häneltä erittäin mieluisan vastauksen. Kyllä hän haluaa. 

Seuraavaksi kysyin, että haluaako hän ulkopaitana pidettävän vai sisäpaitana pidettävän. Tämä siitä syystä, että osaan valita langat sen mukaan.

Tästä seurasi lisäkysymyksiä,  millaisen mallin hän haluaa.että minkä värisen hän haluaa.Kysyin, haluaako hän peruskuviota vai jotain muuta esimerkiksi hevosia. No tähän kysymykseen olisin osannut vastata itsekin, hevosia tietenkin. Ja näin ollen ohjeeksi valikoitui Maaru Moilasen Ainomaija-neule, jossa on issikoita.  Pääväriksi valikoitui joko violetti tai viininpunainen ja loput värit katsottiin mallin valitsemisen jälkeen, ehkä mustaa ja valkoista joukkoon.

Vielä oli yksi kysymys jäljellä, että minkä värisen hän haluaa. Pääväriksi valikoitui joko violetti tai viininpunainen ja loput värit sommiteltiin sopiiksi, hevonen mustalla ja vähän valkoista joukkoon. Ja siitä sitten päätinkin yksinvaltiaana etten laita mustaa enkä valkoista paitaan ollenkaan. HAH!

Korvasin mustan tumman violetilla ja valkoisen hopearoosalla eli nopeasti vilkaistuna ne voisi olla musta ja valkoinen, mutta ei ole kuitenkaan. Mielestäni musta ja valkoinen ovat kovia värejä ja noilla vaihtoehtoisilla väreillä sain paidan "pehmeämmäksi". Lopputulos oli silmäämiellyttävä.

Sain paidan valmiiksi kaksiviikkoa synttäreiden jälkeen eli pahasti myöhässä ja sitä kuulemma odotettiin kielipitkällä. 

Tammikuun haaste

Kuulun Facebookissa sellaiseen ryhmään kuin "Villasukkarakkautta by Jonna", kyseinen ryhmä keskittyy vain ja ainoastaan JonSukka-malleihin. Siellä ryhmän ylläpitäjä eli Jonna heitti ilmoille haasteen, jossa piti tehdä tammikuun aikana jotain itselle JonSukka-mallistosta.

Miksi itselle ja miksi tammikuussa? No siksi, että lähes kaikki tekevät kauhealla töhinällä jouluksi lahjoja, kutoo sukkia, lapasia, paitoja jne muille, paitsi itselleen. Joulutöhinöiden jälkeen on aikaa tehdä uusia kutomisjuttuja ja tällä kertaa saajana olisi minä itse. 

Tänä vuonna tartuin tähän haasteesen ja kudoin itselleni säärystimet. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoneulesäärystimet ja viidesti olen tehnyt nämä joista kahdesti (muka) itselleni. Kolmet tein tilauskesta ja yhdet annoin siskolleni ja yhdet meni, no jollekin. 

Joka kerta olen noudattanut ohjetta orjallisesi ja joka kerta todennut niiden olevan aivan liian pitkät mulle. Ja jossain vaiheessa huomasin ohjeessa tekstin, että kuviota voi vähentää/pidentää tarpeen mukaan. Olen aivan varma, että tuon tekstin on joku tonttu yöllä käynyt ohjeeseeni lisäämässä, koska viidet kerkesin tehdä ja en ollut tätä huomannut aiemmin. Tällä kertaa olinkin ovela ja teinkin perus-JonSukka ohjeen mukaan mutta lopetinkin ennen kantapäätä ja tein resorin ja TADAA säärystin on just eikä melkein mulle sopiva!

Jossain on nyt jotain vikaa, kun olen tehnyt kahdesti peräkkäin itselleni jotain :D

Lankana käytin Novitan 7-veljestä: musta, valkoinen ja petroolinvärinen hohde. Puikkoina oli 3mm puikot ja ne tuntuivat hammastikuilta edellisen työnjälkeen. Villapaidan neuloin 6mm puikoilla. Jotenkin oli nautinto tehdä jotain nopeaa ja aivotonta. Seuraavaksi hyökkään Unikkoneuleen kimppuun, joka on ollut valmiina jo pitkän aikaa (tai niin olen siskolleni kertonut...)

 

Alasuq Polar

Olen tässä kuluneen kahden vuoden aikana kutonut enemmän kuin tarpeeksi villapaitoja ja nyt paita numero 18 on ihan minulle itselleni. Siis tein aikuisten oikeesti minulle itselleni paidan. 

M-I-N-U-L-LE!

Viime keväänä tein vihreän Alasuq polarin ja jo silloin päätin, että teen vielä itselleni saman paidan. Vaikka paidan tekeminen ei ole mikään pikakudontakilpailusuoritus, tämä paita valmistui ihan silmissä. Pari viikkoa vierähti hujahtamalla ja paita oli valmis, koska se kudottiin paksuilla puikoilla ja paksulla langalla.

Langaksi valikoitui islantilainen lanka, Istex Alafosslopi, täysin ohjeen mukaan ja samalla myös ensikosketus itsellä kyseiseen lankaan. Kävin marraskuussa äitin kanssa käsityömessuilla Tampereella ja sieltä ostin langat paitaan. Olin jo pitkään miettinyt, että haluan paidan pääväriksi tumman ja sujuvasti muut värit valikoituivat suoraan Linkan ohjeen mukaan. 

Se oli pari viikkoa ja paita oli valmis, koska se kudottiin paksuilla puikoilla ja paksulla langalla. Joulukuun puolessa välissä aloitin ja jouluaattona päättelin viimeiset langat. Tämän jälkeen tuli vielä loppupesu ja siitä sitten kovaa käyttöä, JOS olisi ollut kelejä käyttää.

Olihan niitä muutama välipäivien aikana, mutta sen jälkeen alkoikin vesikelit enkä päässyt ottamaan kuvia ulkona. Nyt menneenä viikonloppuna oli pikkupakkanen eli täydellinen villapaitakeli ja saatiin otettua äitin kanssa valokuvia.

ulkoiluttamassa villapaitoja (ja koiria)

Mielessä siintää jo ajatus, että seuraavaksi pitää tehdä Bonolle oma Alasuq-paita ja sitten voidaan yhdessä kulkea mätsimätsi-paidoissa. Ensin kyllä pitää saada valmiiksi siskon Unikkoneule (joka on "valmis", mutta aina mukamas unohdan ottaa mukaani kun menen käymään...)

Vuoden 2022 viimeisimpiä töitä

Vuosi 2022 meni heilahtamalla ohi ja kirjoitin ihan liian vähän tänne, tunnen piston sydämessäni siitä. On mulla siihen selkeä syykin, vaikka selitys yleensä pahentaa asiaa. 

Aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa tammikuussa, piti käydä töissä ja piti siihen päälle vielä harrastaakin sekä Bonon kanssa touhuaminenkin oli tärkeää puuhaa. Silti sain jostain kumman syystä tehtyä valtavan määrän käsitöitä. Osasta toki muistin ja kerkesin kirjoitella tänne, mutta nyt korjataan tilanne ja tässä tulee kaikki mitä tein syksyn aikana. Saldona oli yhdet säärystimet, kolmet villasukat, kaksi pipoa, yksi mekko, kolme pantaa ja kahdet lapaset. Ei paha :)

Nuo merinovilla-setit tehty tällä ohjeella. Ostin sen tuossa vuosi sitten ja nyt jo tein siitä pipon ja pannan.

Kokeilin myös huovutettuja lapasiakin tehdä, käytin tähän Istexin hahtuvalankaa, Plötulopia. Ohjenuorana käytin Punomon ohjetta, muutoin tein kyllä oman pään kautta. Ja niistä tuli passelit. Ainoa ongelma, mitä näissä oli, niin värit tökki todella paljon eikä nämä valmistuneet joutuisaan. Yleensä lapaset ovat sellainen välityö, jotka kutoo parissa illassa. 

Perussukkaa jämälangoista

Laurit- sukkien ohje täällä, värejä vaihtamalla saa aikaan eri näköisiä versioita, 

JonSukkien säärystimet

Vuoden 2023 alussa päätin, että YRITÄN kirjoittaa tänne joka viikko jonkun pävityksen. Mikä tarkoittaa sitä, että pitää tehdä niitä kivoja nopeita välipalajuttuja eikä pelkkiä villapaitoja, vaikka toki niitäkin tulen edelleen tekemään. Niitähän ei koskaan voi olla liikaa. Eletään jo viikkoa kaksi enkä ole kirjoittanut kuin kerran tänä vuonna tänne, hah, siinä meni se "lupaus".

Metsään mentiin niin että kolina kävi

Joskus meidän suhteen alussa, reilu kymmenen vuotta sitten, mä lupasin, että teen isännälle villatakin. Jälleen henkseleitä paukutellen, tottakai mä osaan, tämä mitään tähtitiedettä ole. Jep, nämä on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja.

Ja nyt tämän vuoden syksyn aikana mä sanoin, että nyt mä teen sulle sen villatakin.  Mun käsityö ammattitaitoni pistetään todelliselle koetukselle. Tein neuleen Novitan Isoveli-langasta, koska paksua lankaa, isot puikot jne, valmituu nopeammin. Ohjettahan mulla ei ollut, mutta sattumalta löysin Novitan sivuilta juurikin Isoveljelle olevan ohjeen neuletakkiin. Ei muuta kuin kutomaan ja tein hihoihin asti takkia. Koesovitus, josta sitten todetaan takin olevan vääränmallinnen.

Ei siinä muu auttanut kun purkaa koko tekele ja lähteä kutomaan uudestaan, mutta tällä kertaa mä tein täysin ilman ohjetta. Tein laskelmia, kirjoitin hieroglyfejä paperille, mittailin ja laskin. 

Päätin, että teen pyörönä ja steekkaan sen auki, eli kokeilen jotain aivan uutta. Täältä steekkaukseen ohjeistusta, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Periaatteessa kaikki meni niin kuin pitikin ja villatakki vihdoin valmistui ja oli aika leikata se auki. Asia, mitä en ollut koskaan tehnty ja jännitti niinkin paljon, että annoin  paidan olla valmiina marinoitumassa useamman viikon Eräänä iltana päätin, että tänään on se päivä, kun tämä leikataan auki.

Rumpujen pärinää, onko takki sopiva vai ei. Sovitus ja tässä kohtaa tuli miljoona rumaa sanaa, koska  takki on ISO. Mitä ihmettä mä nyt teen tän kanssa?! Pistin paidan pesukoneeseen 40 asteeseen pyörimään siinä toivossa, että kutistuisi. Kyllähän se kutistui, mutta ei riittävästi. Laitan sen marinoitumaan riittävän pitkäksi aikaa kaapin pohjalle ja mietin sen aikaa mitä tekisin, puran vai heitänkö vesilintua. Eli metsään mentiin niin, että kolina kävi. 

Tarkoituksella venytin tämän takin kirjoittamiseta, koska se nyt vaan on kova ärsytys ettei se onnistunut kuten halusin. En tiedä haluanko edes laittaa valmiista takista kuvaa :)