Hiiop!

Nyt äitienpäiväviikonloppuna kaivelin saumurin ja muutamat kankaat esiin ja pakkasin ne mukaani kun lähdin vanhemmilleni yökylään.

Ennen kuin pääsin ompeluksien kimppuun, kävimme äitin kanssa Kuusamon mansikkatilalla Lammilla. Siellä oli ihana tilamyymälä ja kahvila. Ostin sieltä paikallista hunajaa ja mansikkalimonadia sekä muutaman kilon pakastemansikkaa. Ja tietysti joimme kupposet kahvia.

Iltapäivällä virittelin rensselit ja vehkeet ja rupesin leikkaamaan kankaita. Hetken mielijohteesta tein kolme samanlaista haalaria. Kaksi trikoosta ja yhden joustocollegesta. Pikkuhiljaa alan tulemaan aina vaan paremmaksi ja paremmaksi. Ei sitä turhaan sanota, että harjoitus tekee mestariksi.

Lainasin äitin vanhaa vuoden 65 ompelukonetta ja tämä rautarouva kohteli mua hyvin. Hän oli hitaasti lämpenevä ja ei ollut kiirettä mihinkään. Juuri sopiva tahti mulle, koska välillä nostatan kierroksia liikaa ja sitten tulee virheitä. 

Tällä kertaa ei tarvinnut käyttää ratkojaa montaa kertaa, mutta vieläkään en saanut kiinnittää merkkiä jossa lukee ”tehty ilman ratkojaa”.

Näistä tuli superihanat!

Ps. Ohje löytyy täältä ja kuvalliset ohjeet täältä.

Pikku Suomu

Tämä paita on ollut jo valmiina ja loppukäyttäjällään jo useamman viikon, mutta tuttuun tapaan en vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa siitä mitään. En kyllä tiedä (no oikeasti tiedän) mitä tekisin itseni kanssa, että saisin nämä tuotua tänne ajallaan. Ei mulla ole oikeasti mitään järkevää syytä :)

Tein viime syksynä  Suomuneuleen mun ystävälle ja siitä jäi lankaa hiukan yli. Tiesin, että hänellä on tytär ja vähän vaivihkaa sivumennen kyselin hänen vaatekokoaan Pikkusuomua varten. 

Olin lomalla helmikuun ja silloin oli aikaa (hahhahahahaa) kutoa ja olla tekemättä mitään. Oikeasti mä silloin yritin mun vessaremppaa saattaa loppuun, kutoa keskeneräisiä juttuja valmiiksi ja aloittaa uusia projekteja. Yksi niistä uusista projekteista oli tämä Pikkusuomu. Mä olin ihan varma, että mulla riittää langat koko paitaan, mutta pirulainen kun joutui tilaamaan yhden lankakerän lisää ja siinä V-A-H-I-N-G-O-S-S-A saatoin tilata muitakin lankoja. 

Paidan kutominen meni aika nopeasti, sillä koko oli 104-116cm kokoiselle. Yllätys oli suuri ja tyttö on kuulemma onnellinen kun saa olla samis äitinsä kanssa. Nämä on näitä parhaita palautteita omista käsitöistä, sen lisäksi että niitä käytetään :)

Ohje kumpaankin paitaan Suomuneuleeseen ja Pikkusuomuun löytyy mm. Neuloosiskon kirjasta. 

Risupajuaitahässäkkä

Olimme pääsiäisenä mökillä katselemassa, että kaikki on ok ja valmis kesään. Edellisen kerran olimme siellä syksyllä, kun varmistimme mökin olevan talveen valmis. Eli todellakin pitkästä aikaa mökillä.

Aina, kun on mökillä, tulee fiilis että sitä haluaisi tehdä jotain pientä näperrystä tai värkkäystä. Heti kun kaikki "pakollinen" oli tehty eli lehtien puhallus pihasta, oli aika miettiä, mitähän sitä väkertäisi.

 Olin aiemmin keväällä vaihteeksi kuluttanut aikaa Pinterestissä ja sieltä tuli vastaan aika kivan näköisiä kukkapenkin (ja muun sellaisen) rajauksia. Yksi niistä oli helposti toteutettavissa mökillä ja vieläpä ilmaiseksi.

Kävin keräämässä  kaadettuja vesakoita ojien pohjilta ja pusikoista, joista paksumpia sahailin tukivarsiksi.  Ja ihan luvan kanssa keräilin niitä omalta tontilta :)

Mitä materiaaleja tarvitaan:

- keppejä, joiden halkaisija on 30-50mm

- pikkurillin vahvuisia risuja/vitjoja

Tarvittavat työkalut:

- vesuri

- saha

- moska

- Kirves

Sahaa kepit noin 300-400mm pitkiksi pätkiksi ja tee kirveellä toiseen päähän "terävä kärki".

 Sijoita kepit tasaisin välimatkoin kukkapenkin reunalle ja nakuta moskalla ne sopivan syvälle. Itse jätin noin 200mm maan pinnan yläpuolelle. 

Tämän jälkeen kaikki sopivat vitjat ja risut kävin vesurilla läpi, että kaikki pikkunypyt ja oksat on irti ja vitja on "puhdas". Sitten vain pujottelin ne tukivarsien puolin ja toisin paikoilleen. Tätä vaihetta toistetaan kunnes koko kukkapenkki on käyty läpi ja risuja on riittävän korkeasti reunalla. Jalalla voi painella alemmas, jotta mahtuu lisää risuja.  Ihan oman maun mukaan. 

Ja tässä kohtaa huomaa, että paju on paras materiaali taipuisuuden takia. Itse laitoin kaikkea mahdollista, mitä löysin ja niitä napsahteli myös poikki paljon tästä syystä.

Vuoden sauna

VIRHE!

 Aloitimme kotona remontinpoikasta tekemään.

 TOINEN VIRHE!

Yhtäaikaa kahta eri remonttia. 

Remontti nro. 1: yläkerran WC:n päivitys 2020-luvulle

Remontti nro 2: saunan nopea päivitys.

Kolmannesta virheestä lentää pihalle...

 Purkaessa viimeisiä paneeleita huomasimme, että alumiinipaperi ja villat on syytä vaihtaa uusiin. Villat ja höyrynsulku purettu. Huomattiin, että koolauksiakin pitää uusia. Pari viikkoa niin tämä on valmis. Isännän synttäreille pääsee saunomaan. Ne oli muuten maaliskuun lopussa ja remontti aloitettiin maaliskuun alussa. 

Maaliskuu oli ja meni, kevät vaihtui kesään. Aika asettaa uusi tavoite, juhannukseksi saunaan. No tietenkin onnistuu, koska mentiin mökille.

Tuli kesäloma, ei oltu kotona ollenkaan, mökillä kaikki lomapäivät. Tavoitteeksi taas syksyllä saunaan.

Mulla alkoi painaa päälle viimeiset koulukurssit ja opinnäytetyö sekä alkoi tulemaan turnausväsymys ja mieltä uhkasi lause "ei se valmistu ikinä". Ei vaan enää huvittanut eikä jaksanut tehdä saunaa, vessaremontista puhumattakaan!

Pitkin syksyä silloin tällöin ja sunnuntaisin naputeltiin hissukseen saunaa eteenpäin ja vihdoin koitti päivä, kun se oli valmis. Joulun aatonaatonaattona.

"Nopea" saunaremontti  JEPJEP.

Kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, se on moderni ja tyylikäs. Ainakin omasta mielestä. Ja mikä parasta, siellä saa aivan täydelliset löylyt.

Värisävyksi valittiin melko perinteinen tervaleppä mustalla maustettuna. Maalasin ikkunan pokat mustaksi, kiuas on musta, tulo- ja poistoilmaventtiilit on mustia ja valaisin on musta. 

Alalauteet ovat koko alalla ja mielestäni se tuo sitä modernia vaikutelmaa sekä avaruutta, ainakin jollain tasolla. 

Tykkään!

Vessaremontti ei muuten ole vielä(kään) valmis...

I'm so mohair

 Mulle tuli viime vuoden lopussa ahaa- elämys, että nyt on tehtävä pipo. Pitkään Instagrammi mulle vihjaili I'm so mohair-piposta. Eli oli otettava vinkistä vaarin.

Ohje pipoon löytyy sekä pipon ohjeen tekijän insta sivuilta että Novitan sivuilta. Minä tälläisenä mukaboomerina päätin, että Novitan sivuilta katson ohjeen, koska siellä oli rasti-ruutuun-menetelmällä selkeä checklist mitä tehdä.

Seuraavaksi oli värin valinta ja mikäpä sen parhain tapa valita se kuin pikainen watsapp kysely kaikille tutuille ja tuntemattomille sekä serkunkumminkaimansiskonveljenmiehelle : "Hei, haluan tehdä tämän pipon, mutta missä värissä?"  Hahahhahahahahaaa :D 

Olin jo vähän myssytellyt tuota Novitan Tuuli-mohairlankaa  eukalyptys-sävyssä ja sitä mulle ehdotettiinkin.

Sainkin pipon valmiiksi ja totesin kerran kokeilun jälkeen, että tämä ei ole mun sävyinen pipo lainkaan. Annoin sen työkaverilleni, joka on kuulemma sitä käyttänyt sen jälkeen lähes joka päivä. No kiva kuulla, että meni käyttöön.

Päätin että teen itselleni uuden samanlaisen pipon, mutta enemmän mun omilla sävyillä, ja tällä kertaa väreiksi muodostui Novita Tuuli mohair-lanka sävyssä iltatähti ja Drops Lima sävyssä petrooli. Satakertaa enemmän mua!

Lisäksi tein pienen huomion ohjeesn ja oman käsialani kanssa. Ensimmäisen pipon tein uskollisesti täysin ohjeen mukaisesti eli 4,5mm puikoilla ja tuon jälkimmäisen tein 3mm vai olikohan jopa 2,75mm puikoilla. Tuli napakampi ja käytössä kuitenkin vähän aina venähtää. 

Nyt on jo mielessä seuraava sävy kyseiseen pipoon ja jostain kumman syystä mua puhuttelee vaaleanpunainen, hennon roosa tai nude. En tiedä miksi. Sillä mennään sitten!

Suomuneule

Se on aina yhtä ihanaa tehdä villapaita itselle mieluisilla väreillä. Tein ystäväni kanssa vaihtokauppaa, hän antoi minulle Neuloosiskon kirjan (ja vieläpä omistuskirjoituksella!) ja minä tein hänelle villapaidan. 

Win-win sanon minä. Ja sitä paitsi, paitaa aloitetellessa oli syksy vasta alkamassa ja sehän tarkoittaa punaviiniä ja kudontaa. Mikäs sen parempaa aikaa viettää pimeneviä iltoja.

Ohjeen mukaan paita olisi pitänyt kutoa Lettlopista. Paita haluttiin kuitenkin ns. sisäpaitana ja siihen olikin mielessä heti sopiva lanka. Drops Air-lanka on ihanan pehmoinen ja höyhenenkevyt. Mukava pitää päällä eikä pitäisi kutittaa. Niin no, jos on oikeinoikein herkkä niin kaikki kutittaa. Värivalikoima airissa on herkku ja tällä kertaa väreiksi valikoitui lähes ohjeen mukaiset värit: riikinkukko, merenvihreä ja vaalea beige. 

Koska tiedän kokemuksesta, että tämä Air-lanka hiukan venyy käytössä, tein vartalo-osan S-kokoisena ja ennen hihojen yhdistämistä ja kaarroketta täsmäsin silmukat M-kokoiseksi. 

Kaarrokkeen kudoin nurinkurin, jotta sain langanjuoksu riittävän löysiksi tai riittävän kireiksi. Omalla tavallaan tämä on myös jännittävää kutoa näin päin, pysyy itselläkin jännitysmomentti hereillä koko ajan. Sitähän ei näe valmista kuviota, kuin vasta siinä vaiheessa kun sen kääntää oikein päin.

Täytyy sanoa, että tästä paidasta tuli aivan täydellinen paita. Olisin voinut ihan hyvin pitää sen itselläni ja äitikin olisi sen halunnut. Mun ystävällä on hyvä maku :) 

Paidan malli: Suomuneule

Suunnittelija: Neuloosisko

Lanka: Drops Air

Puikot: 3,5mm ja 4,5mm

Pätkis

Sain tuossa alkukesästä tietää, että sukuun tulee uusia ihmisiä ja nyt oli se paras hetki tehdä villahaalari tälle uudelle tulokkaalle. 

Olen tätä pätkis-haalaria pitkään kuolannut, että olisi niin kiva tehdä, ensimmäisen kerran silloin kun oli pätkis-haalaribuumi. Sitten hautasin ajatuksen, pidemmäksi ajaksi kuin vain hetkeksi. 

Nyt se hetki sitten koitti ja ei muuta kuin näpertämään. Hetken aikaa meni miettiessä, että miten ihmeessä tästä saa kaksivärisen ilman turhia kikkailuja. Netin syövereistä löytyi useampi vinkki erilaisista blogeista, miten tehdä ja mikä on se ”paras” ohje. Löytyikin kaksikin ohjetta, Dropsin ohje ja Novitan ohje. Näistä kahdesta valitsin tuon dropsin ohjeen, sillä se näytti kivemmalta ja siinä oli lahkeet.

Haalari valmistui nopeasti, parissa viikossa. Jätin viimeistelyt viime tippaan, haalari oli ollut valmiina lähes kuukauden ja viimeisenä iltanana ennen vauvakutsuja näpersin valmiiksi. Illalla vielä kymmenen aikaan silmukoin Pätkis-tekstin ja napit ompelin paikoilleen.

Jos sitä viime tippaa ei olisi, niin paljon jäisi tekemättä.

Käyttäjä tälle haalarille on vielä muutaman päivän matkalla, mutta hänen puolestaan talvi saa tulla. Hän on valmis.