Kolmiraitaa kesähelteellä

On ollut kesäloman aloitus ihan mukava, sellaisella 30asteen helteellä. Mitäpä muutakaan silloin voisi tehdä kuin villasukkia. Taisi helle pehmitää pään, kun jo miettii syys- ja talvijuttuja. No ei ehkä sittenkään.

Vaihteeksi siskoni pyysi adduvillasukkia, tällä kertaa kateelliselle kaverilleen yllätykseksi. Tein keväällä siskolleni mustat adduvillasukat ja tästä syystä siis toiset sellaiset.

Värinä piti olla vihreää ja siskoni valitsi Novitan havu-sävyn. Sellaisin metsänvihreän, itse olisin tykännyt nokkonen-sävystä. Eihän nämä sukat mulle tullutkaan, niin eipä sen väliä. Aika jännä, en ole tästä vihreän sävystä tykännyt koskaan, mutta näissä sukissa, yhdistettynä puhtaan valkoiseen, tykkään. Ehkä jotkut tietyt sävyt vaatii aina jonkun puhtan värin tuomaan itsensä paremmin esille.

Joskus sukkien teossa käy niin, etten voi, pysty tai halua tiputtaa kutimia pois kädestä. Voisin vain istua ja kutoa, kutoa ja istua. Ja joskus teen sukkia kuin Iisakin kirkkoa, eivät valmistu sitten ikinä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Näissä ei tullut tätä fiilistä. Olisin vaan halunnut kutoa näitä ja jättää kaiken muun tekemättä. Näin teinkin, ehkä se helle tosiaan pehmitti.