Löysin metsästä, Bonon kanssa siellä pyöriessä, kasan kivasti kelottuneita oksia ja niitä keräillessäni mietin, että mitähän näistä väsäisi. Bonohan näistä oli kiinnostunut ja keksi heti käyttöä. Näitä voi kantaa aarteina, näitä voi heitellä, näitä voi pureskella... Lista jatkuu ja jatkuu. No ei, ei nämä ole sille.
Yksi päivä tuli Pinterestistä kuvan oksista tehdystä tuulikellosta. Hah teen sellaisen. Oksasaksilla poikki sopivan mittaisia pätkiä, noin-mitta on ihan jees. Ei kaiken tarvitse olla särmiä, kun en mäkään ole. Porakoneella porasin jokaiseen pätkään reiän ja niistä sitten pujotin sopivan nartsan läpi. Ja valmista, johonkin kivaan paikkaan vaan roikkumaan!
Muutama päivä sitten oli vähemmän sateinen päivä ja harjoittelin sirkkelillä jiirin tekemistä, ihan vain huvin ja harrastuksen vuoksi.
Jäi terassin kaiteista hukkapätkiä, joita sitten käytin harjoitteluun. Sain aikaseksi pienet kehykset. Aika hyvin "ensikertalaiseksi", viime kerrasta onkin aikaa varmaan viisi vuotta kun tein iskän kanssa heinäseipäistä tikkaita ja kynttiläalustoja.
Kehykset huusivat jotain kivaa roikkumaan. Suht iso makrameesulka on just sopiva sinne sisälle roikkumaan. Hiuslakalla viimeistelin pysymään kuosissaan. Tästäkin tuli ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti