Kahdessa viikossa valmista

Isäntä pyysi, että tekisin hänelle villapaidan. Tottakai mä teen! 

Ensin valikoitiin lanka, Novitan Suomivilla, joka sattui olemaan hyvässä tarjouksessa Halosen hinta haloossa. Ostin sieltä 14kerää lankaa, sen pitäisi riittää. No eipä tuo riittänyt paitsi, että riitti sitten kuitenkin.

Lanka valittu, enää puuttuu malli. Novitan sivuilta pystyion valitsemaan tietylle langalle kaikki ohjeet ja sieltä tuli vastaan miesten topdown-paita. Tämä hyväksyttiin. Ei muuta kuin tikuttamaan paitaa valmiiksi.

Tähän mennessä kaikissa paidoissa, mitä olen tehnyt, on mennyt aikaa 1-3viikkoa. Joten lupailin rehvakkaasti, henkseleitä paukutellen, että kaksi viikkoa niin on valmista. HAHHAH, viisi viikkoa myöhemmin mulla oli hihat enää tekemättä. Silmukoiden määrä yllätti ja toki piti tehdä töitäkin aina välillä. On se kumma kun työt haittaa harrastamista.

No, viikkoa myöhemmin paita oli hihoineen valmis, JES VIHDOINKIN. Ei muuta kuin kokeilemaan, jotta pääsen viimeistelemään, päättelyt ja höyrytys ymsyms. Tähän mennessä mennyt aikaa jo 6 viikkoa.

Voi miljoona rumaa sanaa, paita oli liian iso?! Tässä kohtaa ei auttanut kuin lähteä purkamaan helma melkein kainaloon asti ja kutoa uudelleen se helma, vähemmillä silmuikoilla. 

Vähän käytin vähän raivoneulomista ja sain viikossa valmiiksi eli viikko 7 pyörähti.

Sovitus.

Ei vieläkään hyvä, jäi pussittamaan kainalo-tissiakselille. Saatoin kaventaa silmukoita väärin. Hohhojjaa, alkaa olemaan näitä harmaita hiuksia jo liikaa tämän paidan kanssa.

Nyt päätin paidan antaa marinoitua ja mietin, että mitä ihmettä mä tekisin sille ettei tarvitsisi purkaa kolmatta kertaa helmaa. 1,5 viikkoa annoin paidaan olla ja odottaa, jonka jälkeen päättelin hihansuut, kauluksen sekä helman. Tämän jälkeen upotin koko paidan haaleaan veteen kunnolla ja tasokuivasin tai annoin kuivua. Vähän kuosittelin sieltä täältä kosteana. Kolme päivää annoin kuivua ja vielä höyrytin kostean liinan läpi.

Mutta nyt, 9 viikkoa myöhemmin on yksi hieno villapaita valmiina kovaan käyttöön.

 

Kahdessa viikossa valmista, paskan marjat sanon mä.

Kaikki kerralla

Vaikka mulla on ollut hiljaiseloa tämän blogin päivittämisestä niin se ei tarkoita ettenkö olisi tehnyt mitään. Tässä viime aikoina vähän priorisoinnin kanssa ongelmia ja ajankäytön. En kyllä ymmärrä mihin tämä kaikki aika juoksee ettei mukamas kerkeä kirjoittelemaan. 

No periaatteessa työpäivän aikana voisi kirjoitella jollakin tauolla (tai no miksipä ei muulloinkin) ja sitten työpäivän päätteeksi ei huvittaisi konetta avata, vaikka tämä tekstin syöttäminen on satakertaa helpompaa koneella kuin näppäillä pikkuruudulle kännykkässä. 

Olen tässä pitkin loppuvuotta toden teolla ommellut, vanhan singerini kanssa ja uuden hussen kanssa. Jotenkin sitä innostuu entistä enemmän kun saa aikaiseksi aina vaan jotain parempaa ja onnistuu joka kerta paremmin.

Mennään itse asiaan, mitä kaikkea mä nyt sitten olen ommellut:

A) hupparin

B) hupparin

C) hupparin

D) leggarit

E) leggarit 

F) ribbipipo

H) ribbipipo

I) ribbipipo

Kuulostaa yksitoikkoiselta, kyllä mä muutakin olen ommellut:

J) Bonolle heijastin liivin 

K) Bonolle heijastin liivin

Nämä, jos mitkä tuotti ihan järkyttävän määrän harmaita hiuksia, koska singeri ei halunnut tehdä yhteistyötä ja sen takia meille tulikin lopullinen ero.

Tein mä vielä tämänkin:

L) trikoomekon(ja tämä sitten tuotti muutaman harmaan hiuksen lisää).

No viitsi vitsi!

Kyllä tuo lista pitää 100% varmasti paikkansa. Se, mitä oikeasti tein:

itselleni pitkän hupparimekon ja leggarit

 Molemmille kummitytöille hupparit

 ja toiselle leggarit ja toiselle trikoomekon.

 

Parit ribbipipot, yksi äitille, yksi siskolle ja yksi jollekin, en vielä tiedä kelle :) 

Bonolle kahdet heijastinliivit, koska isojen poikien liivejä ei löydy kaupasta. 

Näin kirjoitettuna ei kuulostakaan enää niin yksitoikkoiselta, kai tässä sitten on ollutkin kiireitä. Lisäksi olen myös kutonut pari paria säärystimiä ja isännälle villapaidan, JOKA TODELLAKIN TUOTTI HARMAITA HIUKSIA ja tuottaa edelleen, koska se ei vieläkään ole valmis. Siitä sitten myöhemmin, jos se koskaan valmistuu. Ikuisuusprojekti.

Halaustunikan tarinat osa 3

Koska aina hyvillä leffoilla on jatko-osa ja vielä paremmilla on jatko-osan jatko-osa. Näin myös halaustunikalla. Tällä kertaa jatko-osa sai pienen twistin: TASKUT. 

Olin tuossa marraskuun puolessa välissä äitin ja siskojeni kanssa käsityömessuilla ja siellä Ommelkuplalta äiti osti niin ihanan laivastonsininsen joustokollegen, jossa on vaaleanpunaisia ruusuja. Hän haluaa tästä samanlaisen halaustunikan kuin mulla oli siellä messuilla. Siitä sitten ompelemaan sellaista. Taskuilla.

No en ole ennen kaavoja soveltanut ja vähän aikaa jouduin miettimään, miten edetään. Ahaa elämys, otan mallia näistä muista huppareista, joita olen tehnyt. Long weekend saa toimia mallina ja ei muuta kun piirtämään taskut halaustunikaan.

Tunika valmistui suitsaitsukkelaan. Eräänlainen pikasurautus ettenkö sanoisi. 

PS. Tämä ommeltu vielä kun Singerin kanssa olimme yhdessä. Uutta konetta en vielä ole korkannut

Joskus hyvät jutut päättyvät eroon

7 vuoden suhde on tullut päätökseen. En enää jaksa enkä halua tapella sen kanssa yhtäkään  kertaa. Viime aikoina on meidän yhteiselo ollut yhtä ylämäkeä ja vaikka pidettiin reilun kuukauden asumusero keväällä, silti on aika lähteä eri teille.

Ai mistäkö mä puhun, no mun Singeristä tietenkin!  Singeri on palvellut mua viimeiset 7vuotta ihan ookoosti, mutta nyt se on alkanut temppuilemaan enkä ole pystynyt ilman hermojen kiristelyä ompelemaan. Lähinnä paksujen kankaiden kohdalla tapellut eniten, neuloja on mennyt poikki enemmän kuin laki sallii, useammin kuin kahdesti, ylälanka katkeaa ja menee sotkuun, neula juuttuu kiinni ja viimeisimpänä alalankapuolapaikka (mikä se nyt on) irtosi tuosta noin vaan. 

Kuinkas sattuikaan black friday osumaan juuri samaan aikaan, kun rupesimme tutkailemaan uutta konetta. On googlen hakukentät täytetty milloin milläkin hakusanoilla, siskoltani apuja  ja vinkkejä uuden koneen hankintaan kysellen sekä Facebookin Ompeluelämää-ryhmästä haettu vinkkejä myös.

Lopulta päädyin tilaamaan Husqvarnan viking emerald 118 ompelukoneen. Ja voi pojat, että odottavan aika voi olla pitkä. Viikon odottelun jälkeen tiemme kohtasivat. 

Voi tätä ilon ja onnen päivää! Nyt vaan kovaa ompelua.

Halaustunikan tarina osat 1-2

Tilasin tässä syksyllä Ommelliselta merinovillakangasta sekä kaavan tunikaan tai mekkoon. Ihan kuinka sen haluaa sanoa, mä kun olen tälläinen metriviiskymmentäsulkahattupäässä niin kaikki tunikat on mekkomittaisia mulle. Ihastuin kyseisessä kaavassa hihoihin, ihan sika ihanat pussimaiset hihat ja se tekee tästä kaavasta yhden mun suosikeista.

Kankaan tilasin juuri sopivasti syysvärissä, burgundin punaisena, mikä on täydellinen väri syys-/talvimekkoon.  Pääsin mekon tekemään yhdessä Ommellisen omistajan kanssa, hehehee, koska hän oli tehnyt video-ohjeen kyseiseen malliin. Tällä sain mekon onnistumaan just eikä melkein. Helppoa kuin mikä! Nyt sitten odotellaan, että tulee toimistopäiviä jotta pääsen käyttämään mekkoa.

Tuossa reilu viikko takaperin oli Tampereella Käsityömessut ja sinne siskoni mukaan tulee perinteisesti tehdä joku messuvaate. No minäpä sitten näppäränä surautin toisen halaustunikan! Tällä kertaa joustokollegesta. Ai että siitä tuli ihan mun lemppari ja ne hihat, ihan parhaat.

Mun tyyppilliseen tapaan tämä viime keväänä Nappinjalta tilattu pioni-kangas marinoitui jotakuinkin puolisen vuotta kaapissa odottaen oikeaa ompeluhetkeä. Olin kyllä niin päättänyt tehdä tästä kankaasta itselleni bomber-takin. Ja kuinka väärässä mä olinkaan, silloin. Tähän tämä kangas istui tähän malliin kuin nenä päähän. Onneksi päätin tehdä halaustunikan tästä!

Halaustunikan tarina jatkuu...

Jonssi

Joulu tulla jolkottaa ja tiukuset helkkyy ja niin edelleen. Siskoni on aivan totaalinen joulufani ja joulun valmistelu sekä koristelu aloitetaan hyvissä ajoin, yleensä jo lokakuussa. 

Hän kysyi meidän perheen whatsapp-ryhmässä äitillä, että voisiko hän tehdä tälläsen kranssin ja kiitti kuvan mukaan. Vaikka mä en äiti olekaan, niin tein myös sellasen heille.

Mallina toimi JonSukkien suunnittelijan mallikuvioita sieltä täältä eri sukkaohjeista ja niin tunnistettavissa jonssi-kranssiksi. Oli kyllä kiva ja nopea tehdä.

Itse kranssiin ei ole ohjetta, vaikka nettiä kolusinkin ja olin ihan 100%varma että ohje on jossain. Eipä vaan ole.

Mä olen kutonut jo monta vuotta kaiken näköisiä juttuja villapaidasta pipoon, lapasista sukkiin ja kaulahuiveihin enkä siltikään osaa tehdä ilman ohjetta, omasta päästä tai kuvaa katsomalla. Mä tarvitsen ohjeen. 

JonSukkien facebookryhmässä oli suuntaa antava ohje, 36s ja 3mm puikoilla. Noilla puikoilla olisi tullut liian löysä niin vaihdoin hiukan pienempiin, 2,75mm ja hyvä tuli. Kuviot piti olla 2-, 3-, 4- tai 6-jaollisia. 

"Sukan" pituudeksi n. 3x kranssipohjan halkaisija eli 30cm halkaisija niin pituudeksi tulee 90cm. Kranssiin tulee leikata lovi yhteen kohtaan ja sieltä sitten ujuttaa valmis sukka siihen päälle, vähän niin kuin kondoomi :)

Tadaa, joulu saa tulla

ps. 7 maanantaita jouluun

Norrbottenströjan

Päätin, että teen toiselle siskolleni myös villapaidan. Ei mua kiinnosta haluaako hän vai ei, mä teen sen silti. Koska mulla oli visio.

Mun visio oli selkeä, tumman harmaa, vaalean harmaa ja vanhahtava roosa. Ja siihen se visio loppui. Näillä kolmella värillä piti löytää juuri se oikea malli. Apuna tietenkin käytin Facebookia ja sieltä löytyvää Islantilaisneule-ryhmää. Sainkin sieltä valtavan määrän erilaisia malleja, joihin sopii kolme sävyä.

Näistä sitten kirjasin nimet listaan ja tukkimiehen kirjanpidolla katsoin, mikä malleista sai eniten ääniä. En muuten valinnutkaan sitä.Malliksi valikoitui Norrbottenströjan. Ihan vain koska se puhutteli eniten.

Tämä paita alkoi tuottamaan harmaita hiuksia jo ennen kuin edes aloitin sitä tekemään. Vaikka olen ennenkin tehnyt englanninkielisellä ohjeilla, niin jotenkin tämä oli kamalan vaikea. Ohje mielestäni meni epäloogisesti enkä kaikkea ymmärtänyt. En vieläkään ymmärrä esimerkiksi mihin ihmeeseen ne alussa olevat silmukkamerkit laitetaan.

Ihan sama miten tekee, kunhan lopputulos on halutunlainen. Ja olihan se, voi vitjat tästä tuli kyllä niin ihana ja kaunis paita. Teen toistekin, ja siihen seuraavaan, paita numero 9 on jo langat matkalla.

Mikä muuten pahinta, sain kamalan määrän erilaisia paitamalle, jotka haluan tehdä. Seuraavaksi vuodeksi on tekemistä. Eikä mun pitänyt kuin pari paitaa kokeeksi tehdä. 

säärystimet vai sittenkin jotain ihan muuta?

Pikkusiskon Riddarin sekä oman Riddarin lankamenekki tuli arvioitua hiukan väärin. Ja mitä tarkoitan tällä, niin lankaa tuli tilattua muutama kerä liikaa. Toisaalta hyvä juttu, jos olisi loppunut kesken, olisinko saanut samaa erää lisää?

Mietimme yhdessä, mitä teen lopuilla langoilla. Pitihän ne nyt jotenkin järkevästi käyttää. Säärystimet, niitä tarvitaan aina. Ja tiesin heti, että PAKKO tehdä JonSukkien säärystin-ohjeella. Ja ihan vaan koska mä voin.

Pikkusiskolle tein kuten ohje sanoo, kolmella värillä ja omien säärystimien kohdalla piti kikkailla vain kahdella värillä. Jännä miten erilaiset lopulta samalla ohjeella tehdyillä voi saada aikaan.

Pikkusiskolle ne olivat kirjaimellisesti säärystimet, koska pitkä(hkö) ja mulle ne oli eräänlaiset reisittimet, koska metriviiskymmentäsulkahattupäässä-pituus. Menin ja annoin ne sitten isosiskolle, koska miksi ei. Teen itselleni uudet, eriväriset.

Eikä siinä vielä kaikki, lankaa oli vielä jäljellä ja mitä seuraavaksi. Panta kahdella värillä! Pelkällä harmaalla olisi ollut tylsänvärinen ja vihreä ei yksin olisi riittänyt, tuplana harmaavihreäpanta.

Huhhuh, lankaa on vieläkin käytettävissä. Taisin liiotella kun arvioin menekkiä paitaan. Jotakin mä vielä keksin. Heti kun saan puikolle ja valmiiksi, niin niistä lisää myöhemmin.

 

Gefjun

Näitä paitoja on tässä hiljalleen tupsahdellut puikoilta, kuten myös tälläkin kertaa.

Tein iskällekkin oman paidan, jotta äiti ja iskä voivat sitten yhdessä käyttää paitojaan, vähän niin kuin samistelutuulipuvut.

No okei, ei nämä ihan samanlaiset ole, yhteinen tekijä on sininen väri. Äiti ilmoitti selkeästi lempivärinsä. Iskälle annoin kaksi erisävyistä vaihtoehtoa: sininen ja vihreä. Ei paljoa yllättänyt, että sieltä sininen valikoitui.

Tällä kertaa malliksi valikoitui Islantilaisia neuleita-kirjasta malli nimeltä Gefjun. Koska lähes jokaisen paidan kohdalla olen opetellut jotain uutta, niin yksi on kyllä jäänyt käyttöön. Nimittäin mallitilkku. Se pieni viheliäinen juttu, joka kannattaisi JOKA IKINEN KERTA TEHDÄ. Muuten tulee a) väärän kokonen b) ketutus että meni pieleen.

Aloin tekemään innoissani paitaa, koska piti saada valmiiksi justnythetijamieluummineilen. Ja ketuikshan se meni, meinasi tulla liian pieni paita. Piti purkaa ja sitten oikeasti se mallitilkku tehdä.

Tein kiltisti ensimmäisen yrityksen jälkeen mallitilkun ja sain laskettua silmukat sekä valittua oikeankokoiset puikot. 6mm puikot on muuten ihan jäätävän isot, koska olen tottunut tekemään puolet pienemmillä puikoilla.

Lankana käytin Dropsin Alaska lankaa, tämäkin 100%, tosin pienellä muutoksella verrattuna aikaisempiin villapaitalankavalintoihin. Tätä ei voi pestä, huopuu pian kittanaksi. Ainoa miinus langassa oli se, että pikkasen pölisi ja nenä oli tukossa koko ajan kutoessa. Siksi varman tein paidan vauhdilla ja mielelläni kudoin ulkona terassilla, heh. 

Aika ihana paita tuli, iskän sanoin: raaskiiko tätä käyttää kun on niin hieno.