Halaustunikan tarina osat 1-2

Tilasin tässä syksyllä Ommelliselta merinovillakangasta sekä kaavan tunikaan tai mekkoon. Ihan kuinka sen haluaa sanoa, mä kun olen tälläinen metriviiskymmentäsulkahattupäässä niin kaikki tunikat on mekkomittaisia mulle. Ihastuin kyseisessä kaavassa hihoihin, ihan sika ihanat pussimaiset hihat ja se tekee tästä kaavasta yhden mun suosikeista.

Kankaan tilasin juuri sopivasti syysvärissä, burgundin punaisena, mikä on täydellinen väri syys-/talvimekkoon.  Pääsin mekon tekemään yhdessä Ommellisen omistajan kanssa, hehehee, koska hän oli tehnyt video-ohjeen kyseiseen malliin. Tällä sain mekon onnistumaan just eikä melkein. Helppoa kuin mikä! Nyt sitten odotellaan, että tulee toimistopäiviä jotta pääsen käyttämään mekkoa.

Tuossa reilu viikko takaperin oli Tampereella Käsityömessut ja sinne siskoni mukaan tulee perinteisesti tehdä joku messuvaate. No minäpä sitten näppäränä surautin toisen halaustunikan! Tällä kertaa joustokollegesta. Ai että siitä tuli ihan mun lemppari ja ne hihat, ihan parhaat.

Mun tyyppilliseen tapaan tämä viime keväänä Nappinjalta tilattu pioni-kangas marinoitui jotakuinkin puolisen vuotta kaapissa odottaen oikeaa ompeluhetkeä. Olin kyllä niin päättänyt tehdä tästä kankaasta itselleni bomber-takin. Ja kuinka väärässä mä olinkaan, silloin. Tähän tämä kangas istui tähän malliin kuin nenä päähän. Onneksi päätin tehdä halaustunikan tästä!

Halaustunikan tarina jatkuu...