Synttärilahjoja

Kyselin tuossa marraskuun alussa kummilikalta, että mitähän hän haluaa synttärilahjaksi. Voin kertoa, että mieltä lämmitti suunnattomasti kun vastauksena oli, että hän haluaa mun tekemät säärystimet ja tuubihuivin.

Eihän mulla ole silloin vaihtoehtoja kuin tehdä, mitä pyydetään koska hyvä kummi tekee mitä pyydetään. Vielä parempi kummi olisi lähettänyt lahjan ajoissa, eikä neljä viikkoa myöhässä.

Onneksi olen tälläinen lankahampsteri, ja langat löytyi saman tien omista kätköistä. Tuubihuivin piti olla sellaisesta langasta, joka ei kutita, joten käytin siihen Drops Air-lankaa. Se on on niin ihanan pehmoinen ja lämmin lanka. Säärystimiin käytin Lettlopia, niitä samoja sävyjä joita käytin kummilikan villapaidassakin.

Välipalatöitä

 Syyskuu - meni jo

Lokakuu - oho sekin meni jo

En ymmärrä, mihin tämä aika oikein nykyään menee. Taas on ollut ihan turhaan hiljaiseloa täällä, mutta jälleen korjataan tilanne. Tässä pitkin sykysä olen suunnittellut paljon, mitä kaikkea käsitöitä aion tehdä, mutta muutaman niistä vasta saanut tehtyä.

Aloitetaan näistä mun välipalatöistä:

Tein turkoosit kämmekkäät, kun tilattiin. Nämä jos mitkä, oli välipalatyö. Valmistuivat ihan silmissä, yhden viikonlopun aikana.

Lanka Novitan 7-veljestä

Sama henkilö tilasi myös säärystimet, sellaiset ei-minkään-väriset. Tökkii tehdä oikein urakalla, vasta toisen saanut tehtyä. Eli ei mikään nopea homma, vaikka oikeasti onkin nopea homma.

Lankana Novitan 7-veljestä Hohde

Yksi tärkeä välipalatyö aloitettiin viime sunnuntaina (5.11).Siskon likka, 7v, pyysi opettamaan kutomaan. Ja mitä mä tein, istuin viereen ja me alettiin kutomaan. Saadaan sukuun lisää kutojia!

p.s. Kyllä mä oikeasti tiedän, mihin se aika menee... mutta siitä seuraavalla kerralla!

Bingo, bingo ja bingo!

Mun edellinen vuoden 2021 kässäbingo meni penkin alle että kolina kävi. En tainnut saada kuin pari hassua ruutua raksittua, vaikka niin vakuutin (kenet?!) ruudukon täyttyvän heittämällä.

No ehkä vähän oioin muutamassa kohdassa, tein vain 4x4-ruudukon ja jokaiseen laitoin yhden tavoitteen. Edellinen saatto olla turhan kunnnianhimoinen...

Lopputulos tällä hetkellä on 3 bingoa ja vieläpä 4kk jäljellä tätä vuotta!

Ei olisi enää kuin neljä juttua ja saisin koko ruudukon täyteen.

Bonolle Alasuq-villapaita. Ihan tehtävissä, vaikka onkin pari paitaa työnalla

Virkkaa välillä, joku nopea ja raksi ruutuun. 

Kuluta lankavarastoa. Tämä on paha, olen menossa Tallinnaan viikoksi lokakuussa ja ajattelin  kävästä Karnaluksissa. Sekä marraskuun puolessa välissä on kässämessut.

Tuhoa kangasvarastoa. Tämäkin on paha, koska kässämessut.

 Ihan oikein jännittää kuinkahan onnistun!

Paitatohtorina

Pikkusiskoni innostui myös kutomaan villapaitoja (kyllä, luit oikein monikossa) ja olen toiminut hänelle helpperinä aina kun on tullut joku tenkkapoo vastaan. Tällä kertaa apuja kaivattiin sellaisessa asiassa, jota en ollut itsekään kertaakaan tehnyt, lukenut vain.

Tuleva villapaita oli liian pitkä ja tietenkin paita oli kudottu alhaalta ylös, joten purkaminen alaspäin oli täysin poissuljettu asia. Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa ja kuten jo kertaallen totesin en ollut tällaista koskaan tehnyt. 

Vaihtoehto 1: poimitaan silmukat kaapelille x- ja y- kerroksista ja puretaan siitä välistä kerrokset pois. Tämän jälkeen silmukoidaan silmukat takaisin yhteen. 

Vaihtoehto 2: poimitaan silmukat kaapelille x-kerroksesta ja leikataan alaosa muutaman kerroksen alempaa poikki. Puretaan kaapelissa oleviin silmukoihin asti ja lähdetään kutomaan alaspäin.

Valinta oli helppo, vaihtoehto kakkosella mennään, sillä ykkösvaihtoehto kuulosti todella työläältä.

Paidan pääväri oli tumma ja inhoon ylikaiken tehdä siitä yhtään mitään. Oli se sitten kutomisjuttuja tai ompelujuttuja, en vain tahdo nähdä mitään, joten otsalamppu käyttöön ja AVOT johan näkee!

Poimin silmukoita ja oli melkosen vaikeaa pysyä oikealla kerroksella, useammin kuin kahdesti jouduin peruuttamaan ja katsomaan tarkasti olevani oikealla kerroksella. kerran pääsin kierroksen loppuun asti todetakseni olevani väärässä kerroksess. Ei muuta kuin alusta koko homma. Olin viidesosan poiminut silmukoita kunnes tajusin, miten pysyn koko kierroksen samassa kerroksessa, lasken aina kuviosta 17 kerrosta ylöspäin ja laitan merkin ja tämä on noin 7 silmukkaa eteenpäin ja näin pysyin samalla kerroksella koko kierroksen. Miksi en tätä heti tajunnut!

Siinä vaiheessa, kun oli kaapeli pujotettu paikoilleen, alkoi se jännittävin osuus eli leikkaus. Aina hirvittää leikata jotain valmista juttua, mutta minkäs teet kun korjata pitää.

Nipsnips..

Parasta tässä on se, että voit käyttää puretut langat uudelleen ja kuvioon on jo omat langat (riittävästikin jopa) valmiina.

Nyt lähdetään vaan kutomaan resoria kohti. Paita on pian lyhennetty ja valmis!

 

Sadepäivien puuhaa

Jännä miten aina kesällä tulee himo tehdä joku makrameejuttu. Ehkä se johtuu siitä, että koen näiden olevan sellainen kesäjuttu tai voi se johtua siitäkin, että muut käsityöjutut on kotona. Noin 250km päässä. 

Olin jättänyt viime kesänä muutaman rullan Paulina-lankaa mökille ja niistä oli tehtävä joku isohko seinätyö. Kyselin jo siskoltani ideoita, mitä tehdä. Hän linkkasi tämän ohjeen. Mielestäni hyvin simppeli, perussolmuilla tehty ohje. 

Ihan perus valkoinen tästä piti tulla kokonaan, mutta se loppuikin kesken ja piti jatkaa harmaalla. Sitäkään ei olisi ollut riittävästi, pakko oli ottaa tuo perunan värinen käyttöön. Alkuun näytti siltä että tulee ihan kamala, koska perunan väri ja en tykkää. Ja niinhän sitä sanotaan, älä arvostele keskeneräistä työtä, sillä loppujen lopuksi tästä tulikin upea. Ja perunan värinen sopii tähän kuin silmä päähän.

Olen nyt useamman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt näitä makrameejuttuja ja nyt vihdoin alan olemaan tyytyväinen jälkeen ja solmujeni tasoon. Vielä kuitenkin on aina pientä hiomista tehtävissä. Tekisin varmaan näitä töitä enemmänkin, mutta ei ole paikkaa minne laittaa kaikki ja olen vähän huono myymään. Mökilläkin alkaa olemaan kaikki vapaat seinät jo käytössä. Pitänee laajentaa kotiin...

Knoppitietona, tässä työssä on muuten lankaa 16240cm eli 162,40m eli 0,16240km.

Koevedokset

Kolmas kerta todensanoo.

Harjoitus tekee mestarin.

Ja mitä näitä nyt on kertomaan, että aina kannattaa kokeilla ja harjoitella ennen varsinaista työtä.

Sain päähäni, että kesäksi haluan uuden kesämekon, jossa on olkapäät paljaana ja frillaa joko yläosassa tai alaosassa tai jopa molemmat. Sekä värin pitää olla poltettu oranssi. Kankaan ostin kankaita.comista, löysin ihanan terrakotan värisen pellava-viskoosin ja kaavana käytin Minttu-mekon kaavaa.

Mutta kuten todettua, kerrankin tein harjoituskappaleen ennen kuin lähden  leikkaamaan ja ompelemaan tätä kangasta. Ja syykin siihen oli melko yksinkertainen: kangas ei jousta, mekosta ei saa tulla makkara nakin kuoressa sekä ohjeen mukaan mittailin itseäni ja totesin "oikean" koon olevan joko 42 tai 44.

Rohkeana kuitenkin päätin piirtää koon 40 kaavat ja kokeilla sillä, tuleeko pieni, iso vai sopiva.

Tyylilleni uskollisena kaivoin kaapin kätköistä hyvin laskeutuvan, joustamattoman ja kunnolla marinoidun  kankaan, jolla lähteä kokeilemaan kaavaa. 

Valmiiksi saatuani totesin, että pikkusiskoni sai uuden kesämekon. Mekosta ehkä tuli hiukan iso ja itselleni liian pitkä, koska olen sataviiskyt sulkahattu päässä. Ja ei, ei jaksa lyhentää tai kaventaa. Teen uuden kokeilukappaleen. 

Tällä kertaa ompelun koekappale numero 2 isovanhempien pussilakanasta, jonka äiti valitsi. Toisin sanoen tämä mekko menee äitille. 

Nyt siis viisastuneena jätin saumavarat pois eli tein pikkasen pienemmän, mutta en pituutta ottanut pois ollenkaan. Tästä tuli oikein hyvä, mutta itselleni edelleen liian pitkä. Äitillehän tämä oli tulossa muutenkin ja hän on mua reilusti päätä pidempi.

Kolmannen ja sen täydellisen version mekosta ompelen mökillä lomani aikana, sillä ensimmäiselle viikolle on luvattu sadetta ja mikäs on kivempaa kuin ommella.

Siitä sitten lisää myöhemmin...

Matoaka

Reilu kaksi vuotta ja paita numero 20 on syntynyt, Matoaka nimeltään. Pakko tunnustaa etten edes loppupesua tai viimeistelyä tehnyt kun piti jo saada päälle. Jotenkin vain tuntui siltä, että haluan esitellä paidan just nyt heti ja mielellään eilen.

Tämä paita ei syntytkään samaan tahtiin kuin muut aiemmat paidat, tähän mennessä paitoihin on yleensä mennyt 2-3 viikkoa ja tätä paitaa tein pitkälle toista kuukautta. Mutta itse paidan esivalmistelu alkoi noin vuosi sitten, kun tilasin langat Kankaisilta ja jo tuttuun tapaan marinoin niitä kaapissa pitkään. Se oikea hetki tehdä tämä paita oli vasta tänä keväänä.

Tämä paita kulki mukana koulussa ja oppitunneilla tein "niitä tylsiä" osuuksia. Olen huomannut, jos mulla on käsillä jotain tekemistä, keskityn paremmin opetettavaan aiheeseen (mikäli ei tarvitse käyttää konetta tai kirjoittaa muistiinpanoja). Muuten todella herkästi saattaa avautua sosiaalinen media tai iltapäivälehdet ja lopulta opetus menee harakoille. Kun kannan mukanani käsitöitä, voittaa kaikki, pääaisassa minä. 

Paras osuus näissä käsitöissä on se, että pitää saada otettua hyviä kuvia tänne blogiin sekä tietty Instagramiin (@lentsu2). Kuvia yleensä otan ihan omalla kännykällä ja joskus sen kyllä huomaa. Vielä toistaiseksi en ole ottanut järkkäriä käyttööni, ehkä joku päivä senkin opettelen. Voi olla, että näyttää ulkopuolisille hölmöltä ottaa kuvia itsestä kaukolaukasulla tai selfietikulla, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien kuvien eteen.

Kas tässä muutama eiliseltä lenkiltä:

Tuo reikä resorissa on muuten epäonnistunut peukalonreikä. Sitä voisi kutsua vaikka pikkurillireiäksi.

 Tiesitkö, että Pocahontasin alkuperäinen nimi oli Amonute tai Matoaka. No en minäkään, kunnes seikkailin netissä hakusanalla Matoaka. Nyt tiedetään molemmat.

Unikkoneule

Ihan ensimmäisenä on todettava, että tämä paidan tekeminen oli alkuun melkoista pakkopullaa ja tuntui ettei se valmistu ikinä. En varmaan ole tehnyt mitään paitaa näin kauaa kuin tein tätä paitaa. Isännän paita vetää kyllä vertoja tälle, mutta ei ollut niin paha.

No mikä tässä sitten mätti? 

A)Se oli se kuvio, kun sitä piti seurata todella tarkkaan. Käytännössä kuvion mallikerta oli aina yhden kerroksen mittainen eli et pystynyt vain toistamaan jotain tiettyä mallikertaa. 

B)Paidan aloitin kauluksesta eli ylhäältä alas. Tämä ei varsinaisesti ollut se paha osuus, vaan se etten ollut paidan valmistuttuaan tyytyväinen kaulukseen ja purkasin sen kerran. Se vasta olikin virhe, en suosittele purkamaan ns. väärään suuntaan, olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen ensimmäiseen. Tein toisenlaisen kauluksen ja sekin oli ihan kamala! Purkasin vielä kerran ja tein reilusti pienemmillä puikoilla sen ja nyt se oli välttävä. Pakko tunnustaa etten ollut vieläkään tyytyväinen.  

Aloitin paidan teon viime syksynä tilaamalla langat alesta, koska sain ne halvemmalla kuin normaalisti, luonnollisesti. Langat hillosin kaapissa jouluun asti ja välipäivinä aloitin tekemään paitaa ja teinkin kainaloihin asti.  Kas kummaa, sain jonkun kivemman "tarjouksen" eli tein kummitytölle villapaidan ja siihen vielä päälle lapaset sekä aloitin säärystimet, tein käytännössä mitä vaan millä pystyin välttelemään unikkoneuleen tekemistä. 

Oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä paita valmiiksi. Lupasin siskolleni, että saan sen valmiiksi Levin reissulle mukaan. Ja niin siinä sitten kävi, että sain sen valmiiksi reissulle! 

Päätin jo puolessa välissä paitaa etten enää tee toista unikkoneuletta. Ja viikko valmistumisen jälkeen mä jo suunnittelin uutta unikkopaitaa... ihan vaan koska mä voin ja tästä tuli ihan mielettömän hieno!

Ainomaija

Kyselin tuossa joulun alla varovaisesti kummitytöltä, että haluaako hän synttärilahjasi villapaidan ja sain häneltä erittäin mieluisan vastauksen. Kyllä hän haluaa. 

Seuraavaksi kysyin, että haluaako hän ulkopaitana pidettävän vai sisäpaitana pidettävän. Tämä siitä syystä, että osaan valita langat sen mukaan.

Tästä seurasi lisäkysymyksiä,  millaisen mallin hän haluaa.että minkä värisen hän haluaa.Kysyin, haluaako hän peruskuviota vai jotain muuta esimerkiksi hevosia. No tähän kysymykseen olisin osannut vastata itsekin, hevosia tietenkin. Ja näin ollen ohjeeksi valikoitui Maaru Moilasen Ainomaija-neule, jossa on issikoita.  Pääväriksi valikoitui joko violetti tai viininpunainen ja loput värit katsottiin mallin valitsemisen jälkeen, ehkä mustaa ja valkoista joukkoon.

Vielä oli yksi kysymys jäljellä, että minkä värisen hän haluaa. Pääväriksi valikoitui joko violetti tai viininpunainen ja loput värit sommiteltiin sopiiksi, hevonen mustalla ja vähän valkoista joukkoon. Ja siitä sitten päätinkin yksinvaltiaana etten laita mustaa enkä valkoista paitaan ollenkaan. HAH!

Korvasin mustan tumman violetilla ja valkoisen hopearoosalla eli nopeasti vilkaistuna ne voisi olla musta ja valkoinen, mutta ei ole kuitenkaan. Mielestäni musta ja valkoinen ovat kovia värejä ja noilla vaihtoehtoisilla väreillä sain paidan "pehmeämmäksi". Lopputulos oli silmäämiellyttävä.

Sain paidan valmiiksi kaksiviikkoa synttäreiden jälkeen eli pahasti myöhässä ja sitä kuulemma odotettiin kielipitkällä. 

Tammikuun haaste

Kuulun Facebookissa sellaiseen ryhmään kuin "Villasukkarakkautta by Jonna", kyseinen ryhmä keskittyy vain ja ainoastaan JonSukka-malleihin. Siellä ryhmän ylläpitäjä eli Jonna heitti ilmoille haasteen, jossa piti tehdä tammikuun aikana jotain itselle JonSukka-mallistosta.

Miksi itselle ja miksi tammikuussa? No siksi, että lähes kaikki tekevät kauhealla töhinällä jouluksi lahjoja, kutoo sukkia, lapasia, paitoja jne muille, paitsi itselleen. Joulutöhinöiden jälkeen on aikaa tehdä uusia kutomisjuttuja ja tällä kertaa saajana olisi minä itse. 

Tänä vuonna tartuin tähän haasteesen ja kudoin itselleni säärystimet. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoneulesäärystimet ja viidesti olen tehnyt nämä joista kahdesti (muka) itselleni. Kolmet tein tilauskesta ja yhdet annoin siskolleni ja yhdet meni, no jollekin. 

Joka kerta olen noudattanut ohjetta orjallisesi ja joka kerta todennut niiden olevan aivan liian pitkät mulle. Ja jossain vaiheessa huomasin ohjeessa tekstin, että kuviota voi vähentää/pidentää tarpeen mukaan. Olen aivan varma, että tuon tekstin on joku tonttu yöllä käynyt ohjeeseeni lisäämässä, koska viidet kerkesin tehdä ja en ollut tätä huomannut aiemmin. Tällä kertaa olinkin ovela ja teinkin perus-JonSukka ohjeen mukaan mutta lopetinkin ennen kantapäätä ja tein resorin ja TADAA säärystin on just eikä melkein mulle sopiva!

Jossain on nyt jotain vikaa, kun olen tehnyt kahdesti peräkkäin itselleni jotain :D

Lankana käytin Novitan 7-veljestä: musta, valkoinen ja petroolinvärinen hohde. Puikkoina oli 3mm puikot ja ne tuntuivat hammastikuilta edellisen työnjälkeen. Villapaidan neuloin 6mm puikoilla. Jotenkin oli nautinto tehdä jotain nopeaa ja aivotonta. Seuraavaksi hyökkään Unikkoneuleen kimppuun, joka on ollut valmiina jo pitkän aikaa (tai niin olen siskolleni kertonut...)

 

Alasuq Polar

Olen tässä kuluneen kahden vuoden aikana kutonut enemmän kuin tarpeeksi villapaitoja ja nyt paita numero 18 on ihan minulle itselleni. Siis tein aikuisten oikeesti minulle itselleni paidan. 

M-I-N-U-L-LE!

Viime keväänä tein vihreän Alasuq polarin ja jo silloin päätin, että teen vielä itselleni saman paidan. Vaikka paidan tekeminen ei ole mikään pikakudontakilpailusuoritus, tämä paita valmistui ihan silmissä. Pari viikkoa vierähti hujahtamalla ja paita oli valmis, koska se kudottiin paksuilla puikoilla ja paksulla langalla.

Langaksi valikoitui islantilainen lanka, Istex Alafosslopi, täysin ohjeen mukaan ja samalla myös ensikosketus itsellä kyseiseen lankaan. Kävin marraskuussa äitin kanssa käsityömessuilla Tampereella ja sieltä ostin langat paitaan. Olin jo pitkään miettinyt, että haluan paidan pääväriksi tumman ja sujuvasti muut värit valikoituivat suoraan Linkan ohjeen mukaan. 

Se oli pari viikkoa ja paita oli valmis, koska se kudottiin paksuilla puikoilla ja paksulla langalla. Joulukuun puolessa välissä aloitin ja jouluaattona päättelin viimeiset langat. Tämän jälkeen tuli vielä loppupesu ja siitä sitten kovaa käyttöä, JOS olisi ollut kelejä käyttää.

Olihan niitä muutama välipäivien aikana, mutta sen jälkeen alkoikin vesikelit enkä päässyt ottamaan kuvia ulkona. Nyt menneenä viikonloppuna oli pikkupakkanen eli täydellinen villapaitakeli ja saatiin otettua äitin kanssa valokuvia.

ulkoiluttamassa villapaitoja (ja koiria)

Mielessä siintää jo ajatus, että seuraavaksi pitää tehdä Bonolle oma Alasuq-paita ja sitten voidaan yhdessä kulkea mätsimätsi-paidoissa. Ensin kyllä pitää saada valmiiksi siskon Unikkoneule (joka on "valmis", mutta aina mukamas unohdan ottaa mukaani kun menen käymään...)

Vuoden 2022 viimeisimpiä töitä

Vuosi 2022 meni heilahtamalla ohi ja kirjoitin ihan liian vähän tänne, tunnen piston sydämessäni siitä. On mulla siihen selkeä syykin, vaikka selitys yleensä pahentaa asiaa. 

Aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa tammikuussa, piti käydä töissä ja piti siihen päälle vielä harrastaakin sekä Bonon kanssa touhuaminenkin oli tärkeää puuhaa. Silti sain jostain kumman syystä tehtyä valtavan määrän käsitöitä. Osasta toki muistin ja kerkesin kirjoitella tänne, mutta nyt korjataan tilanne ja tässä tulee kaikki mitä tein syksyn aikana. Saldona oli yhdet säärystimet, kolmet villasukat, kaksi pipoa, yksi mekko, kolme pantaa ja kahdet lapaset. Ei paha :)

Nuo merinovilla-setit tehty tällä ohjeella. Ostin sen tuossa vuosi sitten ja nyt jo tein siitä pipon ja pannan.

Kokeilin myös huovutettuja lapasiakin tehdä, käytin tähän Istexin hahtuvalankaa, Plötulopia. Ohjenuorana käytin Punomon ohjetta, muutoin tein kyllä oman pään kautta. Ja niistä tuli passelit. Ainoa ongelma, mitä näissä oli, niin värit tökki todella paljon eikä nämä valmistuneet joutuisaan. Yleensä lapaset ovat sellainen välityö, jotka kutoo parissa illassa. 

Perussukkaa jämälangoista

Laurit- sukkien ohje täällä, värejä vaihtamalla saa aikaan eri näköisiä versioita, 

JonSukkien säärystimet

Vuoden 2023 alussa päätin, että YRITÄN kirjoittaa tänne joka viikko jonkun pävityksen. Mikä tarkoittaa sitä, että pitää tehdä niitä kivoja nopeita välipalajuttuja eikä pelkkiä villapaitoja, vaikka toki niitäkin tulen edelleen tekemään. Niitähän ei koskaan voi olla liikaa. Eletään jo viikkoa kaksi enkä ole kirjoittanut kuin kerran tänä vuonna tänne, hah, siinä meni se "lupaus".