Suomuneule

Se on aina yhtä ihanaa tehdä villapaita itselle mieluisilla väreillä. Tein ystäväni kanssa vaihtokauppaa, hän antoi minulle Neuloosiskon kirjan (ja vieläpä omistuskirjoituksella!) ja minä tein hänelle villapaidan. 

Win-win sanon minä. Ja sitä paitsi, paitaa aloitetellessa oli syksy vasta alkamassa ja sehän tarkoittaa punaviiniä ja kudontaa. Mikäs sen parempaa aikaa viettää pimeneviä iltoja.

Ohjeen mukaan paita olisi pitänyt kutoa Lettlopista. Paita haluttiin kuitenkin ns. sisäpaitana ja siihen olikin mielessä heti sopiva lanka. Drops Air-lanka on ihanan pehmoinen ja höyhenenkevyt. Mukava pitää päällä eikä pitäisi kutittaa. Niin no, jos on oikeinoikein herkkä niin kaikki kutittaa. Värivalikoima airissa on herkku ja tällä kertaa väreiksi valikoitui lähes ohjeen mukaiset värit: riikinkukko, merenvihreä ja vaalea beige. 

Koska tiedän kokemuksesta, että tämä Air-lanka hiukan venyy käytössä, tein vartalo-osan S-kokoisena ja ennen hihojen yhdistämistä ja kaarroketta täsmäsin silmukat M-kokoiseksi. 

Kaarrokkeen kudoin nurinkurin, jotta sain langanjuoksu riittävän löysiksi tai riittävän kireiksi. Omalla tavallaan tämä on myös jännittävää kutoa näin päin, pysyy itselläkin jännitysmomentti hereillä koko ajan. Sitähän ei näe valmista kuviota, kuin vasta siinä vaiheessa kun sen kääntää oikein päin.

Täytyy sanoa, että tästä paidasta tuli aivan täydellinen paita. Olisin voinut ihan hyvin pitää sen itselläni ja äitikin olisi sen halunnut. Mun ystävällä on hyvä maku :) 

Paidan malli: Suomuneule

Suunnittelija: Neuloosisko

Lanka: Drops Air

Puikot: 3,5mm ja 4,5mm

Pätkis

Sain tuossa alkukesästä tietää, että sukuun tulee uusia ihmisiä ja nyt oli se paras hetki tehdä villahaalari tälle uudelle tulokkaalle. 

Olen tätä pätkis-haalaria pitkään kuolannut, että olisi niin kiva tehdä, ensimmäisen kerran silloin kun oli pätkis-haalaribuumi. Sitten hautasin ajatuksen, pidemmäksi ajaksi kuin vain hetkeksi. 

Nyt se hetki sitten koitti ja ei muuta kuin näpertämään. Hetken aikaa meni miettiessä, että miten ihmeessä tästä saa kaksivärisen ilman turhia kikkailuja. Netin syövereistä löytyi useampi vinkki erilaisista blogeista, miten tehdä ja mikä on se ”paras” ohje. Löytyikin kaksikin ohjetta, Dropsin ohje ja Novitan ohje. Näistä kahdesta valitsin tuon dropsin ohjeen, sillä se näytti kivemmalta ja siinä oli lahkeet.

Haalari valmistui nopeasti, parissa viikossa. Jätin viimeistelyt viime tippaan, haalari oli ollut valmiina lähes kuukauden ja viimeisenä iltanana ennen vauvakutsuja näpersin valmiiksi. Illalla vielä kymmenen aikaan silmukoin Pätkis-tekstin ja napit ompelin paikoilleen.

Jos sitä viime tippaa ei olisi, niin paljon jäisi tekemättä.

Käyttäjä tälle haalarille on vielä muutaman päivän matkalla, mutta hänen puolestaan talvi saa tulla. Hän on valmis.

Viime ajat

Joskus on ihan ok kirjoitella liian myöhään kuin ei milloinkaan. Täytyy kyllä myöntää, että tämän vuoden aikana on mukamas ollut niin kiirettä, etten ole kerennyt kirjoitella tänne, enkä myöskään kaikkia viime syksyn juttujakaan kirjoitellut.

Viimeinen vuosi koulussa alkoi tammikuussa ja siihen liittyvät työt toden teolla viime syksynä. Vaikka olen ollut raksa-alalla pitkään, mutta en juuri näissä tehtävissä. Joka päivä on jotain uutta opittavaa, niin töissä kuin koulussakin. Tarkoitus on valmistua ammatikorkeasta tämän vuoden puolella ja nyt pitää painaa koulua ja työtä tosissaan!

Hyvänä vastapainona töihin ja kouluun ovat olleet nämä käsityöt ja etenkin villapaitojen teko, jota rrrrrakastan yli kaiken. Paras osuus on juuri se hetki, kun saat paidan viimeisen silmukan pääteltyä. Tässä puolen vuoden aikana, loppu syksystä tein kolme paitaa ja alku vuonna yhden paidan.

Vuoden viimeiset villapaidat olivat tylsääkin tylsemmät harmaat villapaidat, mutta sen väriset paidat haluttiin, niin tehdään myös sellaiset. Malleiksi valikoitui Maaru Moilasen Issikka-paita ja Linka Neumannin Erämaa-paita. Erämaa-paitaa modasin niin, että karhun tassut muuttuivat koiran tassuiksi, ihan vain jättämällä kynnet pois. Tästä paidasta näin unessa vision, että tuo tassu-kuvio pitää saada tehdä metsänvihreällä. 

Näaden harmaiden paitojen jälkeen olin intopiukeena, kun sain tehdä hotain värikästä. Ei mustaa, ei harmaata eikä valkoista. Vain pinkkiä, violettia ja tummaa sekä vaaleaa sinistä. Niin mahtavaa. Tänmän paidan värit valikoitiin yhdessä siskon vanhemman likan kanssa.

Jotta en pelkkää kutomista tehnyt, niin  joulun välipäivinä myös ompelin, tosin vähemmän kuin suunnittelin. Mutta ompelin kuitenkin. Päätin, että heti kun loppu vuoden koulutehtävät on saatettu pakettiin, palkitsen itseni ompelulla. Olin marraskuussa kässämessuilla ja ostin sieltä vähän kankaita ja kaavoja , mutta yllätyksekseni en yhtäkään lankakerää! Oli miten oli, ompelin näistä kankaista itselleni Ommellisen hupparimekko-kaavalla sinisen hupparimekon ja siihen kankaaksi valikoitui, mitäpä muutakaan kuin Ommellisen sininen Babushka Roses-kangas. Siitä tuli ihana mekko, rento ja silti siisti. Toinen ompelus oli ajatuksena tehdä ystäväni pojalle Jujunan Hiiop-haalari. No, silloin kun ostin kankaan ja suunnittelin tätä, oli poika vielä syntymätön, tuli joulukuu ensimmäinen päivä ja poika synti. Joulun välipäivinä ompelin ja lähetin VASTA maaliskuun alussa haalarin pienelle pojalle. Oli jo hilkulla ettei ollut liian pieni, kaveri kasvaa hurjaa vauhtia! 

Mutta tämän vuoden ensimmäisestä villapaidasta en kirjoitakaan vielä tänne, siitä ehdottomasti pitää tehdä ihan oma postaus, koska mö näin unen. Ja millainen uni se oli, se selviää sitten myöhemmin. Ja ehkä syynä saattaa myös olla se, ettei mulla ole vielä riittävästi hyviä äksönikuvia paita päällä.

Ainiin, pakko vielä mainita, että nyt keväällä tulee enemmän kirjotuksia, sillä meillä on muutama projekti käynnissä. Niistä pitää ehdottomasti päästä kirjoittamaan ja kertomaan muillekin. Projekteina on mm. uusi sauna ja wc kotiin, sellaisella diy-hengellä. Niistä lisää, kunhan saadaana ne vain saatettua valmiiksi. Ihan jo jännittää, millaista saadaan aikaan

Alasuq jämälangoista

Reilu vuosi sitten tein itselleni Alasuq-villapaidan ja sen valmistuttua jo ajattelin, että pitää tehdä Bonollekin oma Alasuq. Tiesin, että siihen on maksullinen ohje olemassa ja heti saman just nyt se oli ostettava. Toisin sanoen, vuoden mä marinoin ohjetta ja paidan aloittamista. 

Nyt vihdoin ja viimein mun ja Bonon mätsäävät ulkoilupaidat on valmiita ja kovassa käytössä. 

Ollaan saatu paljon ihailevia katseita kulkiessamme pitkin ja jotkut jopa sanallisesti kehuneet. Tästä tulee aina hyvä fiilis ja vielä parempi kun pääset sanomaan, että ole itse tehnyt ne 

Tässä paidassa oli myös se hyvä puoli, että se on tehty täysin jämälangoista. Ei tarvinnut ostaa lisää laisinkaan ja se kertoo sitten omaa tarinaansa. Joo, mun toinen harrastus on lankojen kerääminen ja varastointi.