Hiiop!

Nyt äitienpäiväviikonloppuna kaivelin saumurin ja muutamat kankaat esiin ja pakkasin ne mukaani kun lähdin vanhemmilleni yökylään.

Ennen kuin pääsin ompeluksien kimppuun, kävimme äitin kanssa Kuusamon mansikkatilalla Lammilla. Siellä oli ihana tilamyymälä ja kahvila. Ostin sieltä paikallista hunajaa ja mansikkalimonadia sekä muutaman kilon pakastemansikkaa. Ja tietysti joimme kupposet kahvia.

Iltapäivällä virittelin rensselit ja vehkeet ja rupesin leikkaamaan kankaita. Hetken mielijohteesta tein kolme samanlaista haalaria. Kaksi trikoosta ja yhden joustocollegesta. Pikkuhiljaa alan tulemaan aina vaan paremmaksi ja paremmaksi. Ei sitä turhaan sanota, että harjoitus tekee mestariksi.

Lainasin äitin vanhaa vuoden 65 ompelukonetta ja tämä rautarouva kohteli mua hyvin. Hän oli hitaasti lämpenevä ja ei ollut kiirettä mihinkään. Juuri sopiva tahti mulle, koska välillä nostatan kierroksia liikaa ja sitten tulee virheitä. 

Tällä kertaa ei tarvinnut käyttää ratkojaa montaa kertaa, mutta vieläkään en saanut kiinnittää merkkiä jossa lukee ”tehty ilman ratkojaa”.

Näistä tuli superihanat!

Ps. Ohje löytyy täältä ja kuvalliset ohjeet täältä.

Pikku Suomu

Tämä paita on ollut jo valmiina ja loppukäyttäjällään jo useamman viikon, mutta tuttuun tapaan en vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa siitä mitään. En kyllä tiedä (no oikeasti tiedän) mitä tekisin itseni kanssa, että saisin nämä tuotua tänne ajallaan. Ei mulla ole oikeasti mitään järkevää syytä :)

Tein viime syksynä  Suomuneuleen mun ystävälle ja siitä jäi lankaa hiukan yli. Tiesin, että hänellä on tytär ja vähän vaivihkaa sivumennen kyselin hänen vaatekokoaan Pikkusuomua varten. 

Olin lomalla helmikuun ja silloin oli aikaa (hahhahahahaa) kutoa ja olla tekemättä mitään. Oikeasti mä silloin yritin mun vessaremppaa saattaa loppuun, kutoa keskeneräisiä juttuja valmiiksi ja aloittaa uusia projekteja. Yksi niistä uusista projekteista oli tämä Pikkusuomu. Mä olin ihan varma, että mulla riittää langat koko paitaan, mutta pirulainen kun joutui tilaamaan yhden lankakerän lisää ja siinä V-A-H-I-N-G-O-S-S-A saatoin tilata muitakin lankoja. 

Paidan kutominen meni aika nopeasti, sillä koko oli 104-116cm kokoiselle. Yllätys oli suuri ja tyttö on kuulemma onnellinen kun saa olla samis äitinsä kanssa. Nämä on näitä parhaita palautteita omista käsitöistä, sen lisäksi että niitä käytetään :)

Ohje kumpaankin paitaan Suomuneuleeseen ja Pikkusuomuun löytyy mm. Neuloosiskon kirjasta. 

Risupajuaitahässäkkä

Olimme pääsiäisenä mökillä katselemassa, että kaikki on ok ja valmis kesään. Edellisen kerran olimme siellä syksyllä, kun varmistimme mökin olevan talveen valmis. Eli todellakin pitkästä aikaa mökillä.

Aina, kun on mökillä, tulee fiilis että sitä haluaisi tehdä jotain pientä näperrystä tai värkkäystä. Heti kun kaikki "pakollinen" oli tehty eli lehtien puhallus pihasta, oli aika miettiä, mitähän sitä väkertäisi.

 Olin aiemmin keväällä vaihteeksi kuluttanut aikaa Pinterestissä ja sieltä tuli vastaan aika kivan näköisiä kukkapenkin (ja muun sellaisen) rajauksia. Yksi niistä oli helposti toteutettavissa mökillä ja vieläpä ilmaiseksi.

Kävin keräämässä  kaadettuja vesakoita ojien pohjilta ja pusikoista, joista paksumpia sahailin tukivarsiksi.  Ja ihan luvan kanssa keräilin niitä omalta tontilta :)

Mitä materiaaleja tarvitaan:

- keppejä, joiden halkaisija on 30-50mm

- pikkurillin vahvuisia risuja/vitjoja

Tarvittavat työkalut:

- vesuri

- saha

- moska

- Kirves

Sahaa kepit noin 300-400mm pitkiksi pätkiksi ja tee kirveellä toiseen päähän "terävä kärki".

 Sijoita kepit tasaisin välimatkoin kukkapenkin reunalle ja nakuta moskalla ne sopivan syvälle. Itse jätin noin 200mm maan pinnan yläpuolelle. 

Tämän jälkeen kaikki sopivat vitjat ja risut kävin vesurilla läpi, että kaikki pikkunypyt ja oksat on irti ja vitja on "puhdas". Sitten vain pujottelin ne tukivarsien puolin ja toisin paikoilleen. Tätä vaihetta toistetaan kunnes koko kukkapenkki on käyty läpi ja risuja on riittävän korkeasti reunalla. Jalalla voi painella alemmas, jotta mahtuu lisää risuja.  Ihan oman maun mukaan. 

Ja tässä kohtaa huomaa, että paju on paras materiaali taipuisuuden takia. Itse laitoin kaikkea mahdollista, mitä löysin ja niitä napsahteli myös poikki paljon tästä syystä.