4.4.2024

Viime ajat

Joskus on ihan ok kirjoitella liian myöhään kuin ei milloinkaan. Täytyy kyllä myöntää, että tämän vuoden aikana on mukamas ollut niin kiirettä, etten ole kerennyt kirjoitella tänne, enkä myöskään kaikkia viime syksyn juttujakaan kirjoitellut.

Viimeinen vuosi koulussa alkoi tammikuussa ja siihen liittyvät työt toden teolla viime syksynä. Vaikka olen ollut raksa-alalla pitkään, mutta en juuri näissä tehtävissä. Joka päivä on jotain uutta opittavaa, niin töissä kuin koulussakin. Tarkoitus on valmistua ammatikorkeasta tämän vuoden puolella ja nyt pitää painaa koulua ja työtä tosissaan!

Hyvänä vastapainona töihin ja kouluun ovat olleet nämä käsityöt ja etenkin villapaitojen teko, jota rrrrrakastan yli kaiken. Paras osuus on juuri se hetki, kun saat paidan viimeisen silmukan pääteltyä. Tässä puolen vuoden aikana, loppu syksystä tein kolme paitaa ja alku vuonna yhden paidan.

Vuoden viimeiset villapaidat olivat tylsääkin tylsemmät harmaat villapaidat, mutta sen väriset paidat haluttiin, niin tehdään myös sellaiset. Malleiksi valikoitui Maaru Moilasen Issikka-paita ja Linka Neumannin Erämaa-paita. Erämaa-paitaa modasin niin, että karhun tassut muuttuivat koiran tassuiksi, ihan vain jättämällä kynnet pois. Tästä paidasta näin unessa vision, että tuo tassu-kuvio pitää saada tehdä metsänvihreällä. 

Näaden harmaiden paitojen jälkeen olin intopiukeena, kun sain tehdä hotain värikästä. Ei mustaa, ei harmaata eikä valkoista. Vain pinkkiä, violettia ja tummaa sekä vaaleaa sinistä. Niin mahtavaa. Tänmän paidan värit valikoitiin yhdessä siskon vanhemman likan kanssa.

Jotta en pelkkää kutomista tehnyt, niin  joulun välipäivinä myös ompelin, tosin vähemmän kuin suunnittelin. Mutta ompelin kuitenkin. Päätin, että heti kun loppu vuoden koulutehtävät on saatettu pakettiin, palkitsen itseni ompelulla. Olin marraskuussa kässämessuilla ja ostin sieltä vähän kankaita ja kaavoja , mutta yllätyksekseni en yhtäkään lankakerää! Oli miten oli, ompelin näistä kankaista itselleni Ommellisen hupparimekko-kaavalla sinisen hupparimekon ja siihen kankaaksi valikoitui, mitäpä muutakaan kuin Ommellisen sininen Babushka Roses-kangas. Siitä tuli ihana mekko, rento ja silti siisti. Toinen ompelus oli ajatuksena tehdä ystäväni pojalle Jujunan Hiiop-haalari. No, silloin kun ostin kankaan ja suunnittelin tätä, oli poika vielä syntymätön, tuli joulukuu ensimmäinen päivä ja poika synti. Joulun välipäivinä ompelin ja lähetin VASTA maaliskuun alussa haalarin pienelle pojalle. Oli jo hilkulla ettei ollut liian pieni, kaveri kasvaa hurjaa vauhtia! 

Mutta tämän vuoden ensimmäisestä villapaidasta en kirjoitakaan vielä tänne, siitä ehdottomasti pitää tehdä ihan oma postaus, koska mö näin unen. Ja millainen uni se oli, se selviää sitten myöhemmin. Ja ehkä syynä saattaa myös olla se, ettei mulla ole vielä riittävästi hyviä äksönikuvia paita päällä.

Ainiin, pakko vielä mainita, että nyt keväällä tulee enemmän kirjotuksia, sillä meillä on muutama projekti käynnissä. Niistä pitää ehdottomasti päästä kirjoittamaan ja kertomaan muillekin. Projekteina on mm. uusi sauna ja wc kotiin, sellaisella diy-hengellä. Niistä lisää, kunhan saadaana ne vain saatettua valmiiksi. Ihan jo jännittää, millaista saadaan aikaan

22.1.2024

Alasuq jämälangoista

Reilu vuosi sitten tein itselleni Alasuq-villapaidan ja sen valmistuttua jo ajattelin, että pitää tehdä Bonollekin oma Alasuq. Tiesin, että siihen on maksullinen ohje olemassa ja heti saman just nyt se oli ostettava. Toisin sanoen, vuoden mä marinoin ohjetta ja paidan aloittamista. 
Nyt vihdoin ja viimein mun ja Bonon mätsäävät ulkoilupaidat on valmiita ja kovassa käytössä. 
Ollaan saatu paljon ihailevia katseita kulkiessamme pitkin ja jotkut jopa sanallisesti kehuneet. Tästä tulee aina hyvä fiilis ja vielä parempi kun pääset sanomaan, että ole itse tehnyt ne 
Tässä paidassa oli myös se hyvä puoli, että se on tehty täysin jämälangoista. Ei tarvinnut ostaa lisää laisinkaan ja se kertoo sitten omaa tarinaansa. Joo, mun toinen harrastus on lankojen kerääminen ja varastointi.

8.12.2023

Synttärilahjoja

Kyselin tuossa marraskuun alussa kummilikalta, että mitähän hän haluaa synttärilahjaksi. Voin kertoa, että mieltä lämmitti suunnattomasti kun vastauksena oli, että hän haluaa mun tekemät säärystimet ja tuubihuivin.

Eihän mulla ole silloin vaihtoehtoja kuin tehdä, mitä pyydetään koska hyvä kummi tekee mitä pyydetään. Vielä parempi kummi olisi lähettänyt lahjan ajoissa, eikä neljä viikkoa myöhässä.

Onneksi olen tälläinen lankahampsteri, ja langat löytyi saman tien omista kätköistä. Tuubihuivin piti olla sellaisesta langasta, joka ei kutita, joten käytin siihen Drops Air-lankaa. Se on on niin ihanan pehmoinen ja lämmin lanka. Säärystimiin käytin Lettlopia, niitä samoja sävyjä joita käytin kummilikan villapaidassakin.



7.11.2023

Välipalatöitä

 Syyskuu - meni jo

Lokakuu - oho sekin meni jo


En ymmärrä, mihin tämä aika oikein nykyään menee. Taas on ollut ihan turhaan hiljaiseloa täällä, mutta jälleen korjataan tilanne. Tässä pitkin sykysä olen suunnittellut paljon, mitä kaikkea käsitöitä aion tehdä, mutta muutaman niistä vasta saanut tehtyä.

Aloitetaan näistä mun välipalatöistä:

Tein turkoosit kämmekkäät, kun tilattiin. Nämä jos mitkä, oli välipalatyö. Valmistuivat ihan silmissä, yhden viikonlopun aikana.

Lanka Novitan 7-veljestä
Sama henkilö tilasi myös säärystimet, sellaiset ei-minkään-väriset. Tökkii tehdä oikein urakalla, vasta toisen saanut tehtyä. Eli ei mikään nopea homma, vaikka oikeasti onkin nopea homma.
Lankana Novitan 7-veljestä Hohde


Yksi tärkeä välipalatyö aloitettiin viime sunnuntaina (5.11).Siskon likka, 7v, pyysi opettamaan kutomaan. Ja mitä mä tein, istuin viereen ja me alettiin kutomaan. Saadaan sukuun lisää kutojia!



p.s. Kyllä mä oikeasti tiedän, mihin se aika menee... mutta siitä seuraavalla kerralla!

31.8.2023

Bingo, bingo ja bingo!

Mun edellinen vuoden 2021 kässäbingo meni penkin alle että kolina kävi. En tainnut saada kuin pari hassua ruutua raksittua, vaikka niin vakuutin (kenet?!) ruudukon täyttyvän heittämällä.

No ehkä vähän oioin muutamassa kohdassa, tein vain 4x4-ruudukon ja jokaiseen laitoin yhden tavoitteen. Edellinen saatto olla turhan kunnnianhimoinen...

Lopputulos tällä hetkellä on 3 bingoa ja vieläpä 4kk jäljellä tätä vuotta!

Ei olisi enää kuin neljä juttua ja saisin koko ruudukon täyteen.

Bonolle Alasuq-villapaita. Ihan tehtävissä, vaikka onkin pari paitaa työnalla
Virkkaa välillä, joku nopea ja raksi ruutuun. 
Kuluta lankavarastoa. Tämä on paha, olen menossa Tallinnaan viikoksi lokakuussa ja ajattelin  kävästä Karnaluksissa. Sekä marraskuun puolessa välissä on kässämessut.
Tuhoa kangasvarastoa. Tämäkin on paha, koska kässämessut.

 Ihan oikein jännittää kuinkahan onnistun!


30.8.2023

Paitatohtorina

Pikkusiskoni innostui myös kutomaan villapaitoja (kyllä, luit oikein monikossa) ja olen toiminut hänelle helpperinä aina kun on tullut joku tenkkapoo vastaan. Tällä kertaa apuja kaivattiin sellaisessa asiassa, jota en ollut itsekään kertaakaan tehnyt, lukenut vain.

Tuleva villapaita oli liian pitkä ja tietenkin paita oli kudottu alhaalta ylös, joten purkaminen alaspäin oli täysin poissuljettu asia. Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa ja kuten jo kertaallen totesin en ollut tällaista koskaan tehnyt. 

Vaihtoehto 1: poimitaan silmukat kaapelille x- ja y- kerroksista ja puretaan siitä välistä kerrokset pois. Tämän jälkeen silmukoidaan silmukat takaisin yhteen. 

Vaihtoehto 2: poimitaan silmukat kaapelille x-kerroksesta ja leikataan alaosa muutaman kerroksen alempaa poikki. Puretaan kaapelissa oleviin silmukoihin asti ja lähdetään kutomaan alaspäin.

Valinta oli helppo, vaihtoehto kakkosella mennään, sillä ykkösvaihtoehto kuulosti todella työläältä.

Paidan pääväri oli tumma ja inhoon ylikaiken tehdä siitä yhtään mitään. Oli se sitten kutomisjuttuja tai ompelujuttuja, en vain tahdo nähdä mitään, joten otsalamppu käyttöön ja AVOT johan näkee!

Poimin silmukoita ja oli melkosen vaikeaa pysyä oikealla kerroksella, useammin kuin kahdesti jouduin peruuttamaan ja katsomaan tarkasti olevani oikealla kerroksella. kerran pääsin kierroksen loppuun asti todetakseni olevani väärässä kerroksess. Ei muuta kuin alusta koko homma. Olin viidesosan poiminut silmukoita kunnes tajusin, miten pysyn koko kierroksen samassa kerroksessa, lasken aina kuviosta 17 kerrosta ylöspäin ja laitan merkin ja tämä on noin 7 silmukkaa eteenpäin ja näin pysyin samalla kerroksella koko kierroksen. Miksi en tätä heti tajunnut!

Siinä vaiheessa, kun oli kaapeli pujotettu paikoilleen, alkoi se jännittävin osuus eli leikkaus. Aina hirvittää leikata jotain valmista juttua, mutta minkäs teet kun korjata pitää.

Nipsnips..


Parasta tässä on se, että voit käyttää puretut langat uudelleen ja kuvioon on jo omat langat (riittävästikin jopa) valmiina.


Nyt lähdetään vaan kutomaan resoria kohti. Paita on pian lyhennetty ja valmis!



 

3.8.2023

Sadepäivien puuhaa

Jännä miten aina kesällä tulee himo tehdä joku makrameejuttu. Ehkä se johtuu siitä, että koen näiden olevan sellainen kesäjuttu tai voi se johtua siitäkin, että muut käsityöjutut on kotona. Noin 250km päässä. 
Olin jättänyt viime kesänä muutaman rullan Paulina-lankaa mökille ja niistä oli tehtävä joku isohko seinätyö. Kyselin jo siskoltani ideoita, mitä tehdä. Hän linkkasi tämän ohjeen. Mielestäni hyvin simppeli, perussolmuilla tehty ohje. 

Ihan perus valkoinen tästä piti tulla kokonaan, mutta se loppuikin kesken ja piti jatkaa harmaalla. Sitäkään ei olisi ollut riittävästi, pakko oli ottaa tuo perunan värinen käyttöön. Alkuun näytti siltä että tulee ihan kamala, koska perunan väri ja en tykkää. Ja niinhän sitä sanotaan, älä arvostele keskeneräistä työtä, sillä loppujen lopuksi tästä tulikin upea. Ja perunan värinen sopii tähän kuin silmä päähän.
Olen nyt useamman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt näitä makrameejuttuja ja nyt vihdoin alan olemaan tyytyväinen jälkeen ja solmujeni tasoon. Vielä kuitenkin on aina pientä hiomista tehtävissä. Tekisin varmaan näitä töitä enemmänkin, mutta ei ole paikkaa minne laittaa kaikki ja olen vähän huono myymään. Mökilläkin alkaa olemaan kaikki vapaat seinät jo käytössä. Pitänee laajentaa kotiin...

Knoppitietona, tässä työssä on muuten lankaa 16240cm eli 162,40m eli 0,16240km.

Potius sero quam numquam

Sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" on vanha ja laajalle levinnyt viisaus, jonka juuret ulottuvat antiikin Roomaan. Sen ...