Kaukametsän asukkaat

Saanko esitellä Simon, Pekan ja Kallen, Kaukametsän asukkaita.Voi vitjat että nämä eläimet oli nopea tehdä ja ennen kaikkea kivat tehdä!

Joululomalla ollessa oli mukava kuluttaa aikaa näihin eläimellisiin lapasiin. Ohjeen löysin täältä. Näihin tekeleisiin on kiva upottaa langanjämiä ja niitähän riittää. Näihin ei paljon mitään mene. Varsinkaan tuohon sovellettuun kettukokoon. Ainoa hankaluus oli mitä tuli vastaan: onkohan nämä sopivan kokoisia? No eihän ne olleet, kuten kuvista huomaa. Otinkonhan nyt riittävästi kuvia näistä metsäneläimistä. Näistä tuli ihan mielettömän ihania!

Kaukametsän asukkaista kuullaan vielä!

Vielä viimeisiä jouluksi

Vielä on muutama päivä aikaa jouluun ja viimeisiä lahjoja on saatu valmiiksi sekä siihen päälle viime hetken joulukorttitehdas avattu. Koskahan sitä oppisi tekemään asioita ajoissa? Itseni tuntien ei varmaan koskaan...

laadunvalvoja väsähti

Sain valmiiksi ystävälle tehtyä ylipolvensukat. Nämä on vaan niin ihanat, tykkään! Täältä vielä ohje.

Aloitin nämä joulukuun alussa ja aikaa tällä kertaa meni parisen viikkoa, toisin kuin viime kerralla (tästä linkki edellisiin ylipolven sukkiin). Kerrasta oppineena, tein molemmat sukat yhtäaikaa ja sain niistä samanäköiset sekä lankadominanssin oppineena onnistuin vielä paremmin kuviossa. Mielestäni tulee hyvin esille. väriyhdistelmänä toimii Novitan 7-veljestä langoista musta ja vadelma. Tuo vadelman väri on niin herkullinen, on olevinaan pinkki mutta ei kuitenkaan ole

 

Löysin vahingossa pinterestistä kuvan lapasista, joista joku oli tehnyt yksisarviset. Löysin kätköistäni yhdet vaaleanpunaiset valmiit lapaset ja ei muuta kuin harja kiinni ja silmät paikoilleen: TADAA! Yksisarvislapaset ovat valmiina.

Makkariin uutta

Onhan tuo viinipunainen ihan kiva, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole meidän väri. Eurokankaaseen matkani siis käy.

Löytyi tosi kiva kangas, jolla päällystän sängyn päädyn uusiksi. Samalla kerralla ostimme kangasta myös uuteen päiväpeittoon. Ai että mä nautin kun voin istua ompelemassa omassa ompeluhuoneessa, uppoutua tekemiseen täysin. Tässä vaiheessa kuulen hyvin sen miniatyyri-isännän olkapäällä joka huutele: "ethän sä siellä paljoa ole, telkkaria enemmän kattelet". Ehehhe, tottahan tuo.

Ommellessa aika hurahtaa nopeasti ja on kyllä mukava nähdä oman käden jälki. Eikä pelkästään kudottuna vaan myös ompeluksissa.

Päiväpeitossa ideana oli käännettävyys, jolloin reunojen huolittelu tuli tehdä huolellisesti ja ajatuksella.

Muuten ihan kiva, mutta tuli sitten aluksi täysin väärän kokoinen. Onneksi korjaaminen ei ollut hankalaa. Pari surrautusta ja päiväpeitto on oikean kokoinen. 

Sängynpäädyn huppu olikin yllättävän helppo tehdä. Vaikka aluksi mietinkin ehkä liian monimutkaisesti sen valmistuksen. Samalla idealla kuin kauppakassit olet joskus aikoinaan tehnyt.

Tosi kiva makkari tuli loppujen lopuksi!

Ps. Jotain kivaa pitää seinille vielä saada, kaikuu vielä liikaa.

Enemmän on enemmän

"Saaliikseemme saatiin joulupalloja ja pilkkihaalareita..." Näin laulaa Anssi Kela laulussaa. Tällä kertaa emme saaneet pilkkihaalareita mutta joulupalloja sitäkin enemmän.

Tosiaan, niin kuin olen useaan kertaan maininnut niin nämä pallot pyydettiin jo viime keväänä. "Joo voin tehdä, tässä on vielä aikaa". Mutta mä lupasin nämä ennen joulua ja nämä oli valmiina ennen joulua. Toisaalta, emme keskustelleet minkä vuoden joulua ennen nämä on valmiina!

Kävin kirjastosta lainaamassa Arnen ja Carloksen joulupallo kirjan ja sieltä ohjeen mukaan aloin tekemään näitä. Ohje oli todella yksin kertainen, lisäämällä ja vähentämällä silmukoita tulee pallo.

Kuviot eivät kaikki olleet niinkään yksinkertaisia. Nämä kuviot, jotka toistuivat joka puikolla olivat helppoja, mutta ne jotka olivat eri puikolla eri, olivat sitten vähän hankalempia. Piti kunnolla keskittyä, että oli oikea kuvio oikealla puikolla. No onneksi tällainen oli vain yhdessä pallossa.

Siskoni (vai lastensa) sanoin enemmän on enemmän!