Oikeasti viimeiset, ehkä?

Päätin, että sukkaringin sukat ovat viimeiset tälle keväälle, toisin kävi. Työkaveri kysyi muutama päivä takaperin, voisinko tehdä hänelle ISON palveluksen vaikka tiesi aikatauluni vapaa-ajalla olevan melkosen tiukka muuton suhteen. Itseni tuntien lupauduin ja tiesin heti mitä asia voisi koskea.

Arvatenkin villasukkiin liittyvää.  Hänellä on ylipolvenmittaiset sukat jotka pitäisi joko jatkaa (siis pidentää) tai vaihtoehtoisesti tehdä säärystimet.  Villasukkia hän käyttää moottoripyöräilessä, mutta tällä hetkellä eivät ole riittävän pitkät ja kuulemma reidet jäätyy. Aikatauluksi asetti vain reilun viikon, vain nopeat elävät ja tuumasta toimeen. Tavoitteena on saada sukat valmiiksi seuraavan viikon maanantaiksi.

Työmatkat ja ruokatunnit hyötykäyttöön ja sukat ovat kohta valmiit. Kotona ei ole aikaa tehdä, sillä muutto uuteen kotiin pitää tapahtuu ennen vappua. Tavoitteena on viettää vappu juuri remontoidussa kodissa ja kaikki tavarat purettuna. Saas nähdä onnistuuko. Siitä lisää myöhemmin...

Tämä kyseinen työkaveri on aikaisemminkin kysynyt minulta tekemiäni käsitöitä. Ja miksi en tekisi, kutominen on itselleni eräänlaista terapiaa, "aivot narikkaan ja kutomaan". Olen tehnyt hänelle jo yhdet villasukat aikuisten koossa ja yhdet vai kahdet lasten koossa sekä lapsen pipon.

Sana kiirii, eräs toinenkin tässä muutama viikko takaperin kysyi voisinko tehdä kynsikkäät kadonneiden tilalle, koska on huomannut taitoni kutoa. Joo tietenkin, millaiset saisi olla. Mahdollisimman värikkäät eikä tarvitse olla täysin samanlaiset. Jämälangat ja -nöttöset hyötykäyttöön ja kynsikkäät aluille. 

Olen sen verran höveli tekemään näitä töitä. Silloin kun joku pyytää tekemään, keskitän kaiken aikani ja energiani niihin (enkä mihinkään muuhun, isännän mukaan kuulemma) ja aina tavoitteena saada mahdollisimman pian valmiiksi. Vaikka aikaa annettaisiin reilusti, silti pitää pitää hoppua.

Sain vihdoin ja viimein ostettua Reaverse-sukkien ohjeen (klik), mitä olin jo pitkään himoinnut. Niitähän on pakko alkaa tekemään. Ei nämä sittenkään olleet ne viimeiset :)

Kevään viimeiset villasukat

Tämän kevään viimeiset villasukkani oli Niina Laitisen Paula-sukat, jolla osallistuin villasukkien vaihtorinkiin.

Ideana tässä ringissä on, että jokainen osallistuja saa itselleen "salaisen parin" ja tehdä tälle henkilölle sukat, jonka kokovaatimukset ja osoitetiedot järjestäjät välittävät. Näillä ringeillä on erilaisia aiheita mm. iloiset kevätsukat, lempivärisukat, synttärisukat... Yleensä sukkia on aikaa tehdä noin 2kk ja kaikille annettu tiedoksi lähetysajankohta, jotta kaikki saavat suunnilleen samoihin aikoihin uudet sukat.

kaaripitsi varressa

Osallistuin viime vuonna ensimmäistä kertaa tällaiseen rinkiin ja niin innoissani tästä ideasta sukat oli pakko tehdä hetinyt valmiiksi odottamaan lähetys päivää. Lähetyspäivä tuli ja meni ja joka päivä töistä kotiin nopeasti "joko siellä olisi nyt sukat odottamassa".  Minulle sattui sellainen pari, joka ei sitten kerennyt tehdä sukkia ajallaan. Lopulta sain sukat kolme viikkoa myöhässä ja ei niin iloisen väriset, harmaat ja kaiken lisäksi 3numeroa liian pienet

Täytyy rehellisesti myöntää, että olin pettynyt. Ymmärrän kyllä, jos tulee kiire tai elämässä tilanteet heittelee.. Pettyneenä päätin, että en osallistu enää mihinkään rinkiin kunnes koitti maaliskuu 2016. Facebookissa vastaan tuli sukkarinki suomi-ryhmä ja liityin siihen siinä toivossa, että tällä kertaa en tule pettymään. Päätin osallistua vaihtorinkiin nimeltä Niina Laitinen Designs. Raverlysta ohjeita (klik) selaillessa vastaan tuli Paula-sukka,

Tuo malli on vain niin kiva, että se on tehtävä. Siitä seuraavaan ongelmaan, mikä väriset. Lanka-arkkuani tutkaillessa vastaan tuli pehmeä ruskean ja oranssin sävyiset jämäkerät, niitä mallaillessa toisiinsa, päätin tehdä niistä. Voi vitjat, niistä tuli hienot! En millään malttaisi odottaa lähetyspäivää. Toivon todellakin, että tällä kertaa ei tarvitse pettyä. Jännityksellä odotan millaiset itse saan :)

Sukkien lisäksi mieltä lämmittämään teetä ja suklaata

Koukuttavaa väreillä leikittelyä

Mitä lähemmäksi kesää mennään sitä vähemmän kudon sukkia ja pikku hiljaa vaihdan puikot virkkuukoukkuun ja villalangat puuvillalankoihin. Jostain kumman syystä virkkaus kuuluu kesään ja kutominen talveen, tai ainakin näin miellän omassa päässäni asian.

Viikko sitten tehdyistä imetyskoruista jäi puuvilla lankaa paljon, eihän niihin koruihin mennyt kuin pieni murto-osa kerästä. Siinä hetken aikaa mietittyäni seuraavaa työtä, rupesin virkkaamaan afrikankukkasia, tässä parhain ja yksinkertaisin ohje klik. Tämä malli on koukuttava, niitä on nopea ja helppo tehdä.

pingotettuna vaahtomuoville

Olen pitkään haaveillut tekeväni jollekin Kotiruusu-blogista löydetyn virkatun liivin klik. Mielestäni se on nätti käytettäväksi mekkojen kanssa ja siitä on helppo muokata isompaa ja pienempää saajan mukaan.

Selaillessa tätä blogia vähän lisää, löysin lisää kivoja ohjeita kuten tämä
virkattu bolero. Niitä teinkin kolmin kappalein. Todella helppo ja nopea tehdä.

Väreillä on ihana leikkiä ja mallailla mikä sopii yhteen ja mikä ei. Lähes jokainen väriyhdistelmä toimii, harvoin tulee vastaan ei toimimaton yhdistelmä. Vaikka aluksi saattaakin tuntua siltä, että tästä tulee aivan kaamea, lopputulos onkin ihana.

Omiin lemppareihin kuuluu lähes kaikki lämpimän sävyt ja niiden kanssa on kiva yhdistellä turkoosia ja vihreetä. Maanläheiset sävyt eivät aina uppoa, mutta toisinaan niitäkin on kiva kokeilla. Kuten jo kerran mainitsin, lopputulos voi aina yllättää. Musta toimii, mutta se on ehkä maailman ärsyttävin väri tehdä mitään koska A) se on kamalan synkkä B) niin tumma että vaatii otsalampun nähdäkseen!

Mikä ihmeen imetyskoru?

Tässä taannoin minulta kysyttiin voisinko tehdä imetyskorun. Hölmistyneenä kysyinkin, mikä ihmeen imetyskoru. Googlaa oli vastaus. Tietenkin, sieltähän löydän vastauksen ja luonnollisesti myös ideoita minkälaisen voisin tehdä. Tuumasta toimeen ja google laulamaan, milloin milläkin hakuasanalla: imetyskoru, imetyskoru ohje, virkattu imetyskoru, crochet nursing necklace...

 Parhaimmat ideat löytyi Pieniä hetkiä blogista, klik.

Hyvin yksinkertaisilla jutuilla voi saada aikaan jotain hienoa. Muutama puuhelmi, lankaa, verhorengas sekä tietenkin virkkuukoukku.


Lankana näihin käytin Novitan kartano lankaa, beigen ja valkoisen sävyjä. Neljä näistä helmistä päällystin virkkaamalla kuten myös verhorenkaan.


Mikä on imetyskoru. Korun ideana on tarjota lapselle tutkittavaa, maisteltavaa ja hypistetävää sekä antaa pienille sormille puuhaa. Monesti äidin nipistely ja hiusten repiminen on hurjan kivaa, jolloin koru tarjoaa vaihtoehtoisen ja äitiä miellyttävämmän kohteen.

Ikuisuusprojekteja

Voiko ihmisellä olla monta projektia yhtä aikaa käynnissä? Vastaus, kyllä voi. Itselläni on useampikin projekti, joiden valmistumisajankohta on "sitten joskus". Tällä hetkellä tekeillä on afrikankukkasista hippo, pallo, laukku, sekä muutamat villasukat ja tähän päälle vielä miljoona ideaa päässä. Eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty?

Tein vuosi sitten itselleni "tehtävälistan", jossa oli listattuna kaikki villasukkamallit jotka aion toteuttaa. Silloin päätin, että tämä lista on tehtynä juhannukseen mennessä. Tuolloin mielessä oli juhannus 2015, mutta luulen sen olevan juhannus 2020. Ajatuksena "onhan tässä vielä aikaa". Itseni tuntien tämä vuoden 2020 juhannus tuleekin nopeammin kuin ehdin kissaa sanomaan.

Lista on kerennyt vuoden aikana kasvamaan tuosta 19 kohdasta jo 30 kohtaa, lisää ohjeita vaan jostain putkahtaa. Tällä hetkellä tehtynä on Twist or not, valepalmikko, broken seeds (kahteen kertaan), junasukat (triplasti), olgasukka. Anelmaiset ja kerrosrivinousu tehtynä, tosin ne eivät näy tuossa listassa, sillä lisäsin vasta syksyllä listaan.

Broken seeds, klik ja kerrosrivinousu, klik

Osa näistä ohjeista löytyy Novitan Villasukka-lehdestä ja tietenkin omistan molemmat ilmestyneet lehdet. Eihän tuollaista ohjelehtistä voi ohittaa, kun vain "käväisee" lankaosastolla.

Anelmaiset, klik

Kiitos Facebookin Voihan villasukka-ryhmälle, tämä tehtävälista tulee pysymään ikuisuusprojektina. Aina löytyy uusia toteutettavia malleja!

Projekti, jonka seuraavaksi aion toteuttaa on tuhota lankavarasto.Villinä veikkauksena se jää toteutus asteelle, sillä aina tulee eteen töitä, joihin ei vain löydy lankoja kotoa ja on vain pakko kasvattaa varastoa. Siitä projektista lisää myöhemmin...

Kevätvauvoja

Tässä kevään mittaan on lähipiiriin syntynyt vauvoja, sekä tyttöja että poikia. Totta kai sitä on pitänyt jotain nopeesti tehdä näille uusille tulokkaille.

Tietenkin tällainen lankahamsteri on löytänyt millon minkäkin väristä jämälankaa, kokonaisia tai vajaita keriä omista varastoista. Ihmettelen vaan kovasti miten näitä oikein riittää, kun en saanut kaikkia kuluttettua, vieläkään ;) 

takkiin ohje täällä klik

Ohjeita näihin ihanuuksin läytyy googlen ihmeellisestä maailmasta. Ruskeasävyinen takki, klik

kirahvi, klik, tämä kirhavi oli kiva ja nopea tehdä ja siihen sai uppoamaan todella hyvin pieniä nöttösiä :)

Mietin pitkään kumman pipon teen, perinteisen siksak- vai norjalaisen myssyn. Molemmat on samantyyppisiä, mutta mielestäni tuo norjalainen istuu paremmin lapsen/vauvan päähän, siihen ohje täällä.

Yleensä näitä luomuksia teen työmatkoilla, junalla kun kuljen ja siinä on aikaa reilu puolituntia aina kutoa ja virkata. Mieluummin teen käsitöitä kuin tuijotan puhelintani ;)

Mistä kaikki alkoi?

Olen jo pitkään miettinyt, että voisin ruveta kirjoittamaan blogia. Ainoa ongelma, joka tosin löytyi vain korvien välistä, löytääkö mun blogin kukaan ja mistä voisin kirjoittaa. Toisaalta voihan blogia kirjoitella vain omaksi ilokseen. Ehkäpä tämä voisi toimia eräänlaisena päiväkirjana, jolla pysyn perässä mitä kaikkea sitä oikeasti tulee tehtyä. Mutta mennään itse asiaan eli kirjoittaja itse ja hänen kiinnostuksensa.

Minä.

Olen 30-vuotias innokas käsityöharrastaja, joka sai muutama vuosi sitten suuren neuloosin. Olen aina tehnyt käsitöitä, mutta viime aikoina se on vain kasvanut ja kasvanut... Varsinkin siinä vaiheessa kun tajusin, että Facebookissa on paljon erilaisia käsityöryhmiä. Innostukseni käsitöihin tulee äidiltäni, hän on tehnyt mulle ja sisaruksilleni vaatteita, kun olimme pieniä, koulussa aina tykkäsin "rättikässästä". Jostain kumman syystä en koskaan lähtenyt tekemään tästä ammattia... Lisäksi mummini ja mummoni pitivät huolen, että meiltä ei lapaset ja villasukat päässeet loppumaan.

Harvemmin kotona istun sohvalla tekemättä mitään. Yleensä käsissä on virkkaus- tai neuletyö, tai sitten sylissä on 11kuinen"pieni" 35kiloinen koiranpentu. Tällä hetkellä harrastuksiin kuuluu koira ja käsityöt sekä liikunta. Ommellen myös syntyy kaikkea. Viimeaikoina en ole ompelukoneella tehnyt juurikaan mitään, sillä neulomukset on vienyt mennessään. Koitan saada siihen vielä innostuksen, ehkäpä Facebookin "ompeluelämää"-ryhmä tuo siihen muutoksen ja uusi ompeluhuone, jossa kone olisi jatkuvasti esillä.

Ja tästä päästään kätevästi aasinsiltaa pitkin seuraavaan asiaan, nimittäin uusi koti! Olemme isännän kanssa remontoineet uutta kotiamme ahkerasti, uudessa kodissa on yksi huone enemmän kuin nykyisessä ja tämä on ristitty minun ompeluhuoneeksi ja tästä olen todella innoissani. Tähän uuteen kotiin olen myös suunnitellut tekeväni jotain kivaa sisustusjuttuja. Viime lauantaina tein sisustustaulun parista laudanpätkästä, nauloista ja kalastajalangasta. Mieli kovasti tekisi tehdä eurolavoista sohva parvekkeelle... Ehkä sen aion vielä toteuttaa!

Näillä sanoilla mennään eteenpäin, toivottavasti joku muukin kuin minä viihtyy blogini parissa :)