Hiiop-haalaria pukkaa

 Kuten jo viime toukokuussa kirjoittelin, näitä Hiiop-haalareita on vaan niin kiva tehdä. Viime vuoden puolella sain tehdä niitä useammakin. Keväällä kolme, elokuussa yhden, syyslokakuun taitteessa kahdet ja sitte joulukuussa surautin vielä yhden. Ja joka kerta olen aina vaan parempi ja parempi tekemään niitä. 

Olen ommellut tätä mallia aika monesta eri kankaasta, trikoosta, eri paksuisista joustokollegesta, tikkikollegesta ja myös ehkä verkkarikankaasta. Kaikilla onnistunut hyvin. 

Loppukesästä tein meidän työmaan työmaapäällikön elokuussa syntyneelle pojalle haalarin . Kovasti koitin kaivaa poikavärejä kangasvarastoistani. Taisin siinä onnistua, vaikka kaapissa lähes 100% on tyttömäisiä kankaita. Keltaista kangasta en tässä kohtaa säästelly, leikkasin kylmästi tuon tiikerikuvion kohdalta, oli se keskellä kangasta tai ei. En halunnut siitä noita lintusia tai kukkasia liikaa.

Syksyllä teinkin jo kokoa isompaa haalaria kummitytölle. Löysin kesällä Kimmiltä aivan ihanan sydänkuplakuvioisen joustokollegen sekä tuon mauven-sävyisen tikkikollarin. 

Joulukuussa jälleen oli aika tehdä meidän työmaan assariharjoittelijan tammikuussa syntyneelle tytölle haalari. Ja näinkin tyttömäisen kankaan löysin mun kätköistä, no sain siitä tyttömäisen vaaleanpunasilla resoreilla. 

 

Huomaan yhden toistuvan tekijän näissä haalareissa, jostain kumman syystä jokaisessa haalarissa on tuo käsityömerkki aina vinossa. Mä en tajua, miten onnistun siinä joka ikinen kerta, vaikka kuinka katson sen suoraan. Sinänsä se ei haitaa, onpahan varma käsityöleima näissä haalareissa.

Mullahan on vaan kaavat leikkattuna kokoihin 56 ja 74. Pitänee varata kirjastosta SK-lehti isommille kooille. Jos joku vaikka haluaisi isomman hiiop-haalarin. Vinkvink...

I'm so mohair 2.0

Tein alkukeväästä 2025 jossain ihme pipohuumassa itselle useamman pipon tuolla I'm so Mohair-ohjeella. Ja tällä samalla pipohuumalla sain päähäni, että mun pitää saada laventelin värinen pipo, koska päätin sen kyseisen väri sopivan mulle ja se tuo eloa kasvoihini. No mene ja tiedä. Kivalta se ainakin näyttää.

Näihin samoihin aikoihin mä tutustuin värianalyyseihin ja olen omassa pikku päässäni tullut tulokseen että olen joko pehmeä kesä tai viileä kesä. Kesä kumminkin. Tekisi mieli mennä ihan oikeaan analyysiin, ihan vaan testatakseni osuiko oma analyysi kohdilleen.

Käytin tässä pipossa Dropsin alpaca ja kid-silk mohar- lankaa yhdessä. Tein alkuun 25cm patenttineuletta ja taitoin sen kahtia jotta sain paksun otsa-osan ilman sellaista perustaitosta. Neuloin aloitusreunasta aina yhteen silmukoiden kanssa. Tämän jälkeen neuloin sileää neuletta hetken matkaa kunnes aloitin tekemään nauhakavennusta joka puikoilla.

Vielä on harkinnassa, että laitanko tupsun vaiko enkö laita. Ja jos laitan niin minkä värisen.

Potius sero quam numquam

Sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" on vanha ja laajalle levinnyt viisaus, jonka juuret ulottuvat antiikin Roomaan. Sen alkuperäinen muoto latinaksi on "potius sero quam numquam eli mieluummin myöhään kuin ei koskaan".

Ja tuo sanonta pätee aivan täydellisesti mun Musta susi-villapaitaan. Paitahan on ollut käytössä jo lähes kaksi vuotta ja on odottanut niitä täydellisiä käyttökuvia, että saisin kirjoitettua siitä päivitystä tänne. 

Kaikki lähti siitä, kun keväällä 2023 näin unen Musta susi-villapaidasta. Mikä tarkoitti sitä, että mun oli saatava Musta susi- villapaita. Tästä alkoi armoton pähkäily ja kaikenmaailman venkoilu, että minkä värisen tekisin siitä. Meni ainakin puoli vuotta, kunnes äiti päätti asian mun puolesta. Hän halusi ostaa mulle suomalaisen lampaan lankaa ja niissähän värimaailma on melko perinteinen: musta, harmaa, ruskea ja valkoinen. Harmaavalkoinen paita siis tehdään ja vieläpä kotimaisesta lampaasta langat!

Jouluna 2023 aloitin kutomaan paitaa ja voi morjens, että oli kuvion kohdistaminen hihoissa harmaita tuottava. Ylitulkitsin ohjetta ja tein siitä rakettitiedettä. Ei muuta kuin aivot narikkaan ja tekemään. Kukaan ei oikeasti huomaa, että hihojen sauman kuvio, joka on kainaloa vasten, on kohdistettu sinnepäin.

Paita onnistui täydellisesti vaikka alkuun näytti siltä ettei siitä tule sopiva. Ja uskolliseen tapaan lanka ja neuletiheys eivät mätsänneet ja minähän en neuletilkkua tee. Rohkeasti kohti tulta päin, saan sen viimeistelyvaiheessa sopivaksi.

Ja kuinka ollakaan, se olikin  sopiva. Se viimeistelyvaihe päättelyä lukuun ottamatta on vieläkin tekemättä...

ps. Lisään kuvia, kunhan saan otettua kivoja käyttökuvia 

Hiiop!

Nyt äitienpäiväviikonloppuna kaivelin saumurin ja muutamat kankaat esiin ja pakkasin ne mukaani kun lähdin vanhemmilleni yökylään.

Ennen kuin pääsin ompeluksien kimppuun, kävimme äitin kanssa Kuusamon mansikkatilalla Lammilla. Siellä oli ihana tilamyymälä ja kahvila. Ostin sieltä paikallista hunajaa ja mansikkalimonadia sekä muutaman kilon pakastemansikkaa. Ja tietysti joimme kupposet kahvia.

Iltapäivällä virittelin rensselit ja vehkeet ja rupesin leikkaamaan kankaita. Hetken mielijohteesta tein kolme samanlaista haalaria. Kaksi trikoosta ja yhden joustocollegesta. Pikkuhiljaa alan tulemaan aina vaan paremmaksi ja paremmaksi. Ei sitä turhaan sanota, että harjoitus tekee mestariksi.

Lainasin äitin vanhaa vuoden 65 ompelukonetta ja tämä rautarouva kohteli mua hyvin. Hän oli hitaasti lämpenevä ja ei ollut kiirettä mihinkään. Juuri sopiva tahti mulle, koska välillä nostatan kierroksia liikaa ja sitten tulee virheitä. 

Tällä kertaa ei tarvinnut käyttää ratkojaa montaa kertaa, mutta vieläkään en saanut kiinnittää merkkiä jossa lukee ”tehty ilman ratkojaa”.

Näistä tuli superihanat!

Ps. Ohje löytyy täältä ja kuvalliset ohjeet täältä.

Pikku Suomu

Tämä paita on ollut jo valmiina ja loppukäyttäjällään jo useamman viikon, mutta tuttuun tapaan en vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa siitä mitään. En kyllä tiedä (no oikeasti tiedän) mitä tekisin itseni kanssa, että saisin nämä tuotua tänne ajallaan. Ei mulla ole oikeasti mitään järkevää syytä :)

Tein viime syksynä  Suomuneuleen mun ystävälle ja siitä jäi lankaa hiukan yli. Tiesin, että hänellä on tytär ja vähän vaivihkaa sivumennen kyselin hänen vaatekokoaan Pikkusuomua varten. 

Olin lomalla helmikuun ja silloin oli aikaa (hahhahahahaa) kutoa ja olla tekemättä mitään. Oikeasti mä silloin yritin mun vessaremppaa saattaa loppuun, kutoa keskeneräisiä juttuja valmiiksi ja aloittaa uusia projekteja. Yksi niistä uusista projekteista oli tämä Pikkusuomu. Mä olin ihan varma, että mulla riittää langat koko paitaan, mutta pirulainen kun joutui tilaamaan yhden lankakerän lisää ja siinä V-A-H-I-N-G-O-S-S-A saatoin tilata muitakin lankoja. 

Paidan kutominen meni aika nopeasti, sillä koko oli 104-116cm kokoiselle. Yllätys oli suuri ja tyttö on kuulemma onnellinen kun saa olla samis äitinsä kanssa. Nämä on näitä parhaita palautteita omista käsitöistä, sen lisäksi että niitä käytetään :)

Ohje kumpaankin paitaan Suomuneuleeseen ja Pikkusuomuun löytyy mm. Neuloosiskon kirjasta. 

Risupajuaitahässäkkä

Olimme pääsiäisenä mökillä katselemassa, että kaikki on ok ja valmis kesään. Edellisen kerran olimme siellä syksyllä, kun varmistimme mökin olevan talveen valmis. Eli todellakin pitkästä aikaa mökillä.

Aina, kun on mökillä, tulee fiilis että sitä haluaisi tehdä jotain pientä näperrystä tai värkkäystä. Heti kun kaikki "pakollinen" oli tehty eli lehtien puhallus pihasta, oli aika miettiä, mitähän sitä väkertäisi.

 Olin aiemmin keväällä vaihteeksi kuluttanut aikaa Pinterestissä ja sieltä tuli vastaan aika kivan näköisiä kukkapenkin (ja muun sellaisen) rajauksia. Yksi niistä oli helposti toteutettavissa mökillä ja vieläpä ilmaiseksi.

Kävin keräämässä  kaadettuja vesakoita ojien pohjilta ja pusikoista, joista paksumpia sahailin tukivarsiksi.  Ja ihan luvan kanssa keräilin niitä omalta tontilta :)

Mitä materiaaleja tarvitaan:

- keppejä, joiden halkaisija on 30-50mm

- pikkurillin vahvuisia risuja/vitjoja

Tarvittavat työkalut:

- vesuri

- saha

- moska

- Kirves

Sahaa kepit noin 300-400mm pitkiksi pätkiksi ja tee kirveellä toiseen päähän "terävä kärki".

 Sijoita kepit tasaisin välimatkoin kukkapenkin reunalle ja nakuta moskalla ne sopivan syvälle. Itse jätin noin 200mm maan pinnan yläpuolelle. 

Tämän jälkeen kaikki sopivat vitjat ja risut kävin vesurilla läpi, että kaikki pikkunypyt ja oksat on irti ja vitja on "puhdas". Sitten vain pujottelin ne tukivarsien puolin ja toisin paikoilleen. Tätä vaihetta toistetaan kunnes koko kukkapenkki on käyty läpi ja risuja on riittävän korkeasti reunalla. Jalalla voi painella alemmas, jotta mahtuu lisää risuja.  Ihan oman maun mukaan. 

Ja tässä kohtaa huomaa, että paju on paras materiaali taipuisuuden takia. Itse laitoin kaikkea mahdollista, mitä löysin ja niitä napsahteli myös poikki paljon tästä syystä.

Vuoden sauna

VIRHE!

 Aloitimme kotona remontinpoikasta tekemään.

 TOINEN VIRHE!

Yhtäaikaa kahta eri remonttia. 

Remontti nro. 1: yläkerran WC:n päivitys 2020-luvulle

Remontti nro 2: saunan nopea päivitys.

Kolmannesta virheestä lentää pihalle...

 Purkaessa viimeisiä paneeleita huomasimme, että alumiinipaperi ja villat on syytä vaihtaa uusiin. Villat ja höyrynsulku purettu. Huomattiin, että koolauksiakin pitää uusia. Pari viikkoa niin tämä on valmis. Isännän synttäreille pääsee saunomaan. Ne oli muuten maaliskuun lopussa ja remontti aloitettiin maaliskuun alussa. 

Maaliskuu oli ja meni, kevät vaihtui kesään. Aika asettaa uusi tavoite, juhannukseksi saunaan. No tietenkin onnistuu, koska mentiin mökille.

Tuli kesäloma, ei oltu kotona ollenkaan, mökillä kaikki lomapäivät. Tavoitteeksi taas syksyllä saunaan.

Mulla alkoi painaa päälle viimeiset koulukurssit ja opinnäytetyö sekä alkoi tulemaan turnausväsymys ja mieltä uhkasi lause "ei se valmistu ikinä". Ei vaan enää huvittanut eikä jaksanut tehdä saunaa, vessaremontista puhumattakaan!

Pitkin syksyä silloin tällöin ja sunnuntaisin naputeltiin hissukseen saunaa eteenpäin ja vihdoin koitti päivä, kun se oli valmis. Joulun aatonaatonaattona.

"Nopea" saunaremontti  JEPJEP.

Kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, se on moderni ja tyylikäs. Ainakin omasta mielestä. Ja mikä parasta, siellä saa aivan täydelliset löylyt.

Värisävyksi valittiin melko perinteinen tervaleppä mustalla maustettuna. Maalasin ikkunan pokat mustaksi, kiuas on musta, tulo- ja poistoilmaventtiilit on mustia ja valaisin on musta. 

Alalauteet ovat koko alalla ja mielestäni se tuo sitä modernia vaikutelmaa sekä avaruutta, ainakin jollain tasolla. 

Tykkään!

Vessaremontti ei muuten ole vielä(kään) valmis...