Joogasukat

Tykkään käyttää talvella pitkiä villasukkia, ihan vain sen takia että ne lämmittävät kivasti sääriä. Säärystimiä en niinkää koska en koskaan saa niitä pysymään siellä kengissä.

Tällä kertaa halusin kokeilla jotian erikoista, ja sitä se todellakin oli. Kantapäättömät ja kärjettömät villasukat. No, oikeasti niillä oma nimikin: joogasukka. Ajattelin josko tällä mallilla saisin varren pysymään siellä kengässä, mutta ei tarvitsisi sulloa. Ihan kaikkien talvikenkieni kanssa ei mahdu villasukat jalkaan. Siksi tämä ratkaisu.

Enpä yllättynyt ollenkaan kun (jälleen kerran) tajusin, että eihän näistä nyt tullutkaan itselle mieluisia. Mallihan on ihana, mutta jokin siitä nyt jäi uupumaan. Taas kerran. Taidan olla todella kriittinen omille töilleni varsinkin kun teen itselleni jotain.

Ohje tähän ihanaan pitsipalmikkomalliin löytyy Novitan Villasukka-lehdestä. Löytyy myös netistä.

Nämä lähtevät joogailemaan ystävälle Riihimäelle. Vielä joku päivä onnistun tekemään itselleni jotain, jonka hyväksyn. Ja kyllä, aion tehdä vielä kerran tällaiset joogasukat itsellenikin

Nyt vain pitää löytää sopivasti aikaa tehdä, koska olemme saaneet myytyä asuntomme, jonka remontoimme kolmisen vuotta sitten ja uusi on jo hyvällä mallilla remontissa. Toisin sanoen, olemme  löytäneet ja ostaneet jo uuden kodin, jota remontoimme meille mieluisaksi. Tästä lisää, kunhan remontti on valmis ja olemme päässeet muuttamaan sisään!

Vuoden viimeiset ja vuoden ekat

Yritin kovasti saada nämä kaverin Anelmaiset saada valmiiksi ennen kuin vuosi vaihtuisi. Ei mennyt ihan putkeen, sain valmiiksi ne uuden vuoden päivänä. Ajatella, tällaiset suuritöiset kirjoneulesukat alle viikossa valmiiksi.

Alkuun mietin, että missähän välissä nämäkim valmistuu. Ei sillä, ei näillä kiire ollut mutta mutta... itseni tuntien, pitää saada valmiiksi nyt heti samantien. 

Sukat valmistuivat todella joutuisasti, eikä tarvinnut uhrata yöunia näihin. Kuvio siellä ja kuvio täällä ja molempia sukkia yhtä aikaa. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa, että olin jouluna lomalla. 

Kirjoneuleeksi nämä Anelmaiset ovat helpot kutoa, jopa aloittelijallekin lyhyiden langanjuoksujen ansiosta. 

Valmiiden sukkien jälkeen taas iski "todellisuus" vasten kasvoja. Ja taas tajusin, miksi en tee monella eri värillä kirjoneuletta. Inhoan päättelyä yli kaiken. Jos vain voisin, jättäisin sen aina tekemättä ja toivoisin päättelykeijua kylään. Ei ole vielä näkyny... lienee taruolento :)

Ei nämä ainoiksi Anelmaisiksi jää. Tämä malli sisältää tuhansia kivoja värivaihtoehtoja. Seuraavat jo mietinnässä, ehkä valkosena ja vihreänkirjavan (ehkä novitan jenkka, polkka, humppa tai joku muu kivanniminen, en muista mikä) sekoituksena. 

Kaverini halusi nämä kaikilla herkuilla, enemmän on enemmän